Suomettunut Suomi

Suomi on maa, jossa väärän vallan käyttöön tai jopa rikokseen syyllistynyttä kritisoivat henkilöt leimataan populisteiksi. Asemastaan riippuen valtaansa väärinkäyttäneet saavat päätöksiä salaisiksi - jopa neljäksikymmeneksi vuodeksi. Hallintoa analysoiva, valtavirrasta poikkeava ajattelija joutuu itse arvostelun kohteeksi. Saako avoin demokratia toimia näin?

Finnairin ex-liikennelentäjä, KTT Heikki Urmas paneutuu kirjassaan ”Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät” suomettumisvaivaan. Yrittäjien ex-työsuhdejuristi Kauko Parkkinen analysoi kirjan sisältöä Karjalan Kuvalehdessä 4/2010. Lehden mukaan Uolevi Raade sanoi kirjeessään Urmakselle, että vallan huipulle nousseet typerykset käyttäytyvät ikään kuin he olisivat kaikkien yhteiskunnan lakien yläpuolella.

Totuudella on taipumus luikerrella esiin. Vaikka kirjan joistakin tapahtumista on kulunut jo aikaa, sisällön merkitys ei ole väljähtynyt. Räikeä esimerkki vallankäytöstä on Karjalan palautuskysymys.  Neuvostoliitto ja Venäjä tarjosivat Karjalaa takaisin. Presidentti Koivisto lähetti Pertti Paasion Moskovaan kertomaan, ettei Suomi halua Karjalaa ja Holkerin kertomaan eduskunnalle, ettei asiasta saa puhua. Virallinen Suomi peittelee kannanottojaan julkisuudelta. Tohtori Heikki Urmaksen mukaan ulkoasianvaliokunnan olisi pitänyt päättää lähteekö Paasio Moskovaan ja mikä on viestin sisältö.

Pakon edessä tai ei Suomi häväisi väärillä sotasyyllisyystuomioilla itsensä maailman silmissä. Itse itsensä syyllistänyt ei voi vaatia vallattuja alueita takaisin. Väärä vallankäyttö jatkuu, jos tuomioita ei pureta. Kansanedustaja Bjarne Kallis teki ansiokkaan lakialoitteen sotasyyllisyystuomioiden purkamiseksi. Vallan väärinkäyttäjät leimaavat tuomioiden purkuvaateenkin populismiksi.  Valtamedia ei halua julkaista Heikki Urmaksen paljastamia asioita. Pimittääkö se kansalta kohteliaisuussyistä presidentti-instituutiota kohtaan vallankäyttäjien kyseenalaisia tekoja? Urmas kirjoittaa, ettei Koivisto olisi saanut ratkaista asioita yksin, koska SDP:n sisäpiiri tiesi hänen asennoitumisensa KGB:hen. Vuonna 2007 Koivisto kielsi, ettei mitään keskusteluja Karjalasta ole edes käyty.

Virkakoneiston tulee taata kansalle lainmukainen oikeusturva. Kuitenkin lainkäyttäjät lipsuvat totuudesta. Ei ole harvinaista, että he käyttävät lakia vastoin sen tarkoitusta eikä sitä saisi arvostella.  Kertoessaan ”virallisen” päätöksen tiedotusvälineet joutuvat osallistumaan lain- ja vallankäytön uhrin leimaamiseen ja näin ne lyövät lyötyä taaten väärän vallan käytön jatkumisen. – Kirja kannattaa lukea.

Alpo Ylitalo

kaupunginvaltuutettu, Ps.

Kokkola 29.12.2010