Ilkka ja väärät puolueet

Teimme Juha Mäenpään kanssa vaalilehden, jonka tilaa tarjottiin kaikille Perussuomalaisille Vaasan vaalipiirin ehdokkaille 50 euroa/kuva. Neljä ehdokasta jäi pois. - Happamiahan ne olivatkin, sanoi kettu pihlajanmarjoista!

Lehden asiasisällöstä saamamme palaute on ollut hyvää eikä sen painoasuakaan ole moitittu. Sanomalehti Ilkka hyökkää meitä vastaan, kun se ei verekseltään julkaissut antamaani vastinetta Hongiston joukkojen ”tietynarvoiseen” kirjoitukseen.

Ilkan ex-päätoimittaja keskittyy arvostelemaan Soinin mahdollisuuksia, sikäli kun vaalivoitto asettaisi hänet uuteen tilanteeseen. Mielipidetoimittaja Olli Mäkelän kohtaamat Persussuomalaisten tekstit ovat unohtumattomia. Mäkelä on käyttänyt ilmeisen paljon aikaa kielioppivirheiden löytämiseksi Perussuomalaisten hengentuotteista, mistä hän kertoo kolumnissaan 2.4. Ymmärtääkö Mäkelä, mitä on tehdä lehti lähes yksin, olemattomin organisaation, omin varoin ja oman työnsä ohessa? Kepun käytössä on miljoonia maksanut tukiverkosto ja laillisin tai laittomin keinoin hankittua rahaa mm. postiluukuista tupsahtaneiden vaalilehtien tekoon. Useimmissa niissä esitellään Suomen konkurssinpartaalle syösseiden entisten ja nykyisten ministereiden kuvia.  - Sanoman puuttuessa ”yksi kuva korvaa tuhat sanaa”. Kuva ei kaipaa kielenhuoltohenkilöstöä.

Lehtemme asiasisältö on siis ihmisten mukaan hyvä. Teksti on Mäkelänkin mukaan siistiä. Tämä todistaa juuri sen, kuinka tärkeää vanhojen puolueiden ja heidän tukijoittensa piirissä on se, kuka saa päättää ja esittää asian, mutta sillä ei ole merkitystä mistä päätetään.

Huoli Suomen velkaantumisvauhdista, eläkeläisten ja nuorten köyhyydestä, köyhien köyhtymisestä ja rikkaiden rikastumisesta on sivuseikka. - Suomalaisen kansannousun pelossa yhdeksänkymmentäluvulla koulutettiin kahtena päivänä yhteensä 3000 pikapoliisia siltä varalta, että kansa nousisi maan lamaan johtaneita johtajia vastaan.

Uskonpahan vain, että kansa tietää nyt, mikä on tässä maailmantilanteessa maassamme tärkeintä.

Alpo 2011-04-04