--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:685720 kpl

Vasemmistoliitto etsii itseään

Vaaleissa hävinneet puolueet käyvät kritiikkikeskustelua etsien, mikä meni pieleen. Kun vasemmistopuolueilla menee huonosti, sen pitäisi osoittaa kansan elintason nousua.

Puolueet ovat kärsineet aatteettomuudesta jo parin vuosikymmenen ajan. Ammattiliittojen jäsenet ovat pärjänneet paremmin kuin useimmat heidän työnantajansa. Oikeistolaiselle pienyrittäjälle konkretisoituvat sosiaalinen turvattomuus ja elintasoerot vasta silloin, kun hän sairastuu tai jää eläkkeelle. Puolueuskollisuus säilyy, vaikka työttömyys ja köyhyys ovat tulleet korkeakoulu- ja yliopistotutkinnon suorittaneidenkin keskuuteen. Vasemmistolaisen koulutetun nuoren on ehkä helpompi siirtyä oikeistoon kuin oikeistolaisen vasemmistoon.  Siksi nyky-yhteiskunta hyväksynee selityksen: kokoomus on työväenpuolue.

Vasemmistoliiton varapuheenjohtajat Risto Kalliorinne ja Minna Sirnö luopuvat tehtävistään. Molempien näkemys puolueen vaalitappiosta on, että oikeistotuulien puhaltaessa aika ei suosi vasemmistoa. Sirnö sanoi, etteivät he ole osanneet vastata ajan haasteisiin ja että he elävät menneissä ajoissa. Pj Martti Korhonen selittelee tappiota vedoten aikapulaan. Vasemmistolaisuuden avulla valtaan pyrkivät nuoret sanovat, että puolueelle on tarve ja sitä pitää kehittää eivätkä he aio siirtyä oikealle. - Nuorisovaalit osoittivat vielä kovempia oikeistotuulia.

Luokkayhteiskuntapohjainen arvokeskustelu on jäänyt vähäiseksi. Työnantajista ei puhuta enää riistäjinä. Siksi ammattiliitoillakaan ei mene erityisen hyvin. – Vaikka sekä suhteellinen että absoluuttinen köyhyys ovat lisääntyneet, poliitikot puhuvat mielellään hyvinvointiyhteiskunnasta. Kansalla menee keskimäärin hyvin. Niiden joilla menee huonosti, kuten osalla eläkeläisiä, lapsiperheitä, opiskelijoita, työttömiä jne., ei ole juuri lakkoillen mahdollista horjuttaa yhteiskunta-rauhaa ja ajaa omia etujaan.  Kun toimeentulo-ongelmaisten on vaikea saada julkisuuden kautta apua, he jättävät turhautuneina äänestämättä. Vallanpitäjät peittelevät epäonnistumisiaan ja korostavat hyvinvointivaltiota - ikään kuin Suomessa ei toimeentulo-ongelmaisia olisikaan.

Mietiskelyn puolueiden hyvin- tai pahoinvoinnista voisi jättää vähemmälle ja ohjata siihen kykeneviä paikallispoliitikkojakin pohtimaan vaikkapa, miten vanhusten ja terveydenhoitoalan ongelmia poistettaisiin. Miten pysäytettäisiin ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan hakeutuminen töihin ulkomaille, kun kotimaassa on huutava hoitohenkilöpula ja kärsimykset lisääntyvät? Miten itse itsensä työllistävän byrokratiaa voitaisiin karsia, ja tehostaa hallintoa oikeudenmukaiseen ja joustavaan työtapaan?

Vallanpitäjillä on pikemminkin taipumusta ajautua turvaamaan omaa näkyvyyttään ja hyvinvointiaan, kuin miettimään, miten varoja käytettäisiin palveluiden tuottamiseen yhtä tehokkaasti kuin terveydenhoidon alalla. Suomessa hoitohenkilökunnan tehokkuuden on todettu edustavan maailman huippua. – Kärsiviä löytyy oikeistotuulienkin puhaltaessa kaikista puolueista. Maailmantalouden viiden prosentin kasvu enteilee samoja tuulia jatkossakin.

Alpo Ylitalo, Kokkola

2007-04-17