Itämeren fosforikuormaa haja-asutusalueilta - ympäristöpolitiikkaa vai vastuutonta vallankäyttöä?

Voiko Suomen rannikon meriveden laadulla leuhkia? Kysymyksiä herättää sekin ovatko maan hallinnon käsitykset saastuttajista ja puhdistuskeinoista oikeat ja voiko niihin luottaa.

Olen eri yhteyksissä kritisoinut, miten herkästi ympäristöhallinnon vaatimuksia toteutetaan puutteellisten - jopa tarkoitushakuisten selvitysten perusteella. Veronmaksajille pysyvästi kallis esimerkki on alueiltaan ulospursuva Natura 2000-suojeluverkosto. Onko ympäristöpolitiikka vastuutonta vallankäyttöä? Vesistöjen rehevöityminen ja arvokalakantojen häviäminen tunnustetaan, mutta aiheuttajista ja parannuskeinoista ollaan erimielisiä.

Hallitus nimesi puolustuskyvyttömät viemäriverkostojen ulkopuolella asuvat haja-asutusalueiden taloudet saastuttajiksi etsiessään kevennyskeinoja Itämeren fosforikuormaan. Kyseenalaisin perustein tehty asetus velvoittaa haja-asutusalueiden taloudet uusimaan talousveden imeytysjärjestelmän vuoteen 2014 mennessä. Menetelmistä, tarpeesta ja hyödyistä ollaan erimielisiä.  Asetuksen taustatietona oli ympäristöhallinnon ilmoittama fosforipäästöjen määrä 800 t/v, josta veteen joutuu 400 t. Hallitukselle esitetyn kirjallisen kysymyksen (101/2008 vp) mukaan kokonaispäästöt olisivat 300 t, josta veteen joutuvan fosforin määrä olisi 150 t. Vanhasen hallintotapaan kuuluva salailu sekä valmistelun rehellisyys kyseenalaistuvat taas kerran.

Taloudellisesti raskas asetus voi estää kotonaan asumaan kykenevien ihmisten maaseutuasumisen ja ajaa heitä taajamiin. – Haja-asutusalueen ihmisistä tehtiin uhka Itämerelle.  Onko tämä jatkoa Natura 2000-ohjelman pyrkimyksiin tehdä maa, jossa massaturismi tirkistelee villieläinten käyttäytymistä ”luvatussa maassa”! Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin haja-asutusalueiden asukkaat ihmettelevät perustellusti, miten he lisäävät Itämeren fosforikuormaa.

Mummonmökeillä jätevesiasetus voi maksaa maaperästä riippuen n. kymmenestä tuhannesta jopa useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin.  Kustannukset voivat olla suuremmat kuin koko mökin arvo. Nykyiselläänkin vain harvoin talousjätevesi pääsee vesistöihin saakka. Pienen eläkkeen saajat on asetettu mahdottoman ja saavutettuun hyötyyn nähden tarpeettoman lakimuutoksen maksajiksi. - Usein saastuttajat lienevät siellä, missä on varaa kuluttaakin. Suomesta Itämereen kohdistuvan fosforikuorman lasketaan olevan 2 promillea, joten sitäkin taustaa vasten asetus on käsittämätön. Syntyy vaikutelma, että kun ministerit eivät saa keskustella keskeneräisistä asioista julkisesti, he eivät saisi myöskään ajatella. Tuleeko köyhyydestä sanktioitavaa eli rangaistavaa rikollisuutta, elleivät varat riitä jätevesijärjestelmän uusimiseen?

Alpo Ylitalo

Kokkola 2008-05-02