Japanin talous lähti nousuun

Holkerin hallituksen aikana Suomen taloutta luonnehdittiin sanoin: Euroopan Japani. Japanilaiset ovat taapertaneet parisenkymmentä vuotta defladooristen talousongelmien kanssa. Uutisointikin siltä suunnalta on liittynyt Pohjois-Koreaan - ei sen talouteen, vaan uuden johtajan uhmakkuuteen. Tyhjävatsaisten sotilaiden rivit ovat  suoria.

Vahva jenin kurssi on kurittanut Japanin taloutta, kuten EU-aluetta euron kurssi. Vastoin ennusteita Japanin talous kääntyi kuitenkin nousuun vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Investoinnit ovat edelleen supistuneet, mutta julkinen ja yksityinen kulutus ovat kasvaneet. Talouden kerrotaan kasvaneen 0,4 %, kun ennusteet lupasivat vain 0,1 %:n kasvua. Pääsikö Suomikin alkuun?

Suomesta, kuten muistakin EU-maista, investointeja on tehty runsaasti Kiinaan. Sen halpaa työvoimaa ja muita tuotantokustannuksia on kilvan hyödynnetty. Samalla sinne on viety ilmaiseksi usein hyvin kalliisti kehitettyä viimeisintä tekenologiaa. Kehitystyö on tehty kotimaisin kustannuksin ja lähes aina huomattavin tuotekehitysavustuksin. Tuotantokustannukset jäävät rasittamaan oman maan taloutta, mutta pitkällä aikavälillä suurin hyötyjä on juuri uutta teknologiaa saanut maa.

Alhaisten tuotantokustannusten maista tullaan kuitenkin samoille kotimarkkinoille kilpailemaan täällä tuotettujen hyödykkeiden kanssa. Liian vanhvaksi päässeen euron tuoma EU-alueen talouden elefanttitauti syö jatkossakin omaa taloutta sisältäpäin. Itse aiheutettu kilpailun kiristyminen herättää ihmettelemään, missä välissä tuotantokustannukset pääsivät karkuun. Markkinat eivät vedä, sillä elämme ylituotantolamaa: tuotamme erilaisia hyödykkeitä enemmän kuin markkinat imevät ja mitä on vara hankkia. Kiinan 1,4 miljardin asukkaan kansantalous on herätetty kilpailemaan samoista markkinoista, joilla EU-alueelle jäänyt teollisuus kilpailee. Lisäksi kiinalaisia tuoteita on alettu brändätä samalla tavoin, kuin mihin itse olemme tottuneet.

Uusien markkinatoimijoiden tarjonta on niin suurta, että meiltä on loppunut kysyntä. Tässä tulemme juuri korkean  euron hinnan aiheuttamaan ongelmaan. Markkinat kyllästyvät eli täyttyvät halpatuontimaissa tuotetuista hyödykkeistä.

Hallitus on yrittänyt alkupäivistään asti saada tuotantokustannuksia alemmas. Miten ammattiliitot ja niiden jäsenistö huomioivat sen, mikä on aiheuttanut mm. teknologiateollisuuden siirtymistä halvempien tuotantokustannusten maihin?  Kilpailukyvyn palauttamiseen ei riitä pelkästään  loppumetreillään oleva kilpailukykyloikka, vaan siihen tarvitaan jatkossa n. 10 %:n kilpailukyvyn lisäpanostus. Mistä se tulee, kun työttömyyden kasvu vähentää veronmaksajia, mutta kasvattaa työttömyyden hoitokuluja ja lisää sosiaalisen turvaverkoston kustannuksia?

Tulevaisuuden palkkaneuvotteluissa vientiteollisuuden kilpailukyky määrää, miten  kustannuskehitys pitää sopeuttaa sen tuotteiden hinnanmuodostukseen ja kilpailuasemaan. Työllisyyskehitys on sidoksissa markkinoiden imuun. Jos jatkettu työaika tuo lisää myytäviä yksiköitä, hinta ratkaisee silloinkin kaupan jatkuvuuden. Koska ostokykyisissä maissa ei ole tavarapulaa, markkinointiin pitää satsata ja kovaa. Laadullisesti kehityneet halpatuontimaiden tuotteet tulevat määräämään myös jatkossa, millaisiin palkkaratkaisuihin on varaa.  - Palkkamaltti kilpailuvaltti!

Alpo Ylitalo, Kokkola

2016-06-12