Millä elämme jatkossa?

 

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta asui 1800-luvun alussa maaseudulla. Ammattirakenteet ja kustannusten muutos vaikuttavat elinympäristöön ja siirtävät jatkossakin teollisuusinvestointeja alhaisempien kustannusten maihin. Teollisuuspaosta johtuva työttömyys ja raskaaksi paisutettu hallintokoneisto aiheuttavat talouskriisin.

 

Elvytystä ja talouskasvua

 

1950-60-luvuilla elettiin voimakasta kasvun ja muutoksen aikaa. Tuon ajan elvytyspolitiikkaa olivat hätäaputyöt, joilla autettiin kyläyhteisöjen toimeentuloa. Miehiä kuljetettiin kuorma-autoilla kylmissä kovalevykopeissa tie- ja ojatyömaille sekä risusavottoihin. Urakkapalkkainen ojankaivuu käsityönä routaiseen maahan oli kovaa työtä, mahdotontakin ilman räjähteitä. Routaisesta moreenipenkasta lavalle lapioitua tienpohjavärkkiä oli autokuormassa pari, kolme kuutiota. Ojilla ei aina ollut taukoparakkeja, mutta aikapalkkaiset tietyöläiset pääsivät niihin sora-autoissa.

 

Pohjalaisia metsä- ja ajomiehiä hevosineen hakeutui Lapin suurille savotoille. Keväällä joku palasi uittojen mukana ja toinen junalla jokisuiden erotteluihin ja lastaussatamiin. Uitoissa tulevaa puuta sortteerattiin ponttooneilta omiin lauttoihinsa sahoille tai satamiin hinattaviksi. Laivauksen viipyessä uppopuuriskiä vältettiin nostaen puuta rannalle pinoihin odottamaan uutta sekaanpanoa ja laivausta. Sisävesireiteillä niputettua puuta hinattiin sahoille, tehtaisiin ja satamiin.

 

Pölkky lautasta laivaan

 

Kevyen tuulen painaessa lauttaa laivan kylkeä vasten puhuttiin hyvästä kelistä vientikaupassa.  Tuuliolosuhteiden mukaan laiva käännettiin suojaksi puutavaralautalle. Pikalla lastausponttonien mittaan vedetyt pölkkyt, tarakka, nostettiin höyryvinssein laivaan.  Venemiesten harmi eli puomin yli karannut pölkky muuttui ajopuuksi. Pyöreän puun ja sahatavaran vienti olivat suuria työllistäjiä. - Laivauskautena heinän- ja elonkorjuuajan työvoimapula tarjosi alaikäiselle lastauspaikan. Sai omaa rahaa. Risusavotoissa raivattiin metsiä kasvukuntoon, sillä puun talousmerkitys kasvoi.

 

Ravinto ja vähäiset vaateparret

 

Työpaikasta riippumatta eväsleipien välissä oli ehkä kalaa, palvattua lammasta tai pannussa paistettua sianläskiä. Leipien kääreeksi kelpasi sama voipaperi koko viikon. Paperiin kääritty maitopullo oli villasukassa ja kahvipullo kahden sukan sisällä. Joillakin repussa olivat varasukat ja hikisen flanellipaidan tilalle kuiva, kylmää kotimatkaa varten. Elintason perusta on luotu hikisellä työllä. - Nykyhiki tulee vain vapaa-aikana lenkkipolulla.

 

Energia

 

Kylvö- ja sadonkorjuu tapahtuivat pääasiassa hevos- ja käsivoimin. Tuuliolosta riippumaton ja tarpeen mukaan säädettävissä oleva vesivoima syrjäytti tuulimyllyt ja mahdollisti saha- ja höyläystoiminnan. - Havisevatko historian siivet ulkomaalaisten rakentaessa tuulimyllyjä tänne, kun valtio antaa takuutariffina 105,30 euroa/MWh? Metsäteollisuuden siirtyessä pois Suomesta puun hakkuumääriä voitaisiin lisätä vähintään 35 milj. m3 vuodessa. Jätämme hyödyntämättä kotimaisten energiatuotannon, pysyvien työpaikkojen, metsätalouden, mekaanisen puunjalostuksen, konepajateollisuuden sekä kuljetuksen mahdollisuudet ja kasvatamme fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen tuonnilla kauppataseen vajetta 5,5 miljardiin euroon. Viime vuonna tuontienergiaan käytettiin 13,5 miljardia euroa.

 

Tavoitteena sivistys ja sisätyöt

 

Niukkuudesta huolimatta lähes jokaisen kylän arvostettu keskuspaikka oli kansakoulu. Jalan tai hiihtäen kulkevien lasten koulumatka saattoi olla useita kilometrejä. Vanhemmat patistivat lapsiaan lukemaan, jotta nämä pääsisivät sisätöihin helpomman leivän ääreen. Syrjäseutujen köyhien kotien lapset jäivät usein ilman jatko-opintomahdollisuutta.

 

Poliittiset päättäjät

 

Kunnissa perustettiin kilvan uusia virkoja 1960- ja 80-luvuilla valtionosuuksien toivossa. Puoluetuella valtaan nousseet koulutetut, usein työkokemusta vailla olleet, poliitikot tuhosivat talouden harjoittamansa finanssi- ja rahapolitiikan seurauksena. Itse synnytetyn laman aikana yritysten tuhoaminen oli kansanhuvi ja tuloksettomat EU-projektit olivat kuin suosittu kuntourheilulaji. Hallinto vaikenee synnyttämästään suurtyöttömyydestä ja suojelee valtion omaisuutta lahjoittaneiden edeltäjiensä, byrokratian kasvatusmestareiden mainetta puhuen rakennemuutoksen tarpeesta.  Kansan tyytyväisyyttä elvytetään velkarahalla ja pyritään takaamaan ansiotasoa korkeampaa elintasoa. Se on nykyistä elvytyspolitiikkaa, jonka mahdollisuudet ovat ainoastaan siinä, että oma teollinen tuotanto tehostuu ja naapurimaiden kilpailukyky heikkenee omaamme verrattuna. Tätä odotellessamme vienti tyrehtyy kilpailukyvyttömyyteen ja "hyvinvointivaltion" elintaso rapistuu.

 

Uusavuttomuus

 

Ostamme suurista marketeista tuontiruokaa.  Kotipuutarhat ja metsurit ovat yhtä harvinaisia. Kasvatuksen ja sosiaalisen turvaverkon vuoksi marjojen poiminta ei kiinnosta. Sehän on paskatyötä, kun torilta saa ostaa vaikka päivärahalla thaimaalaisten poimimat marjat. - Mihin ehdimmekään, kun elintarvikekaupan tase oli viime vuonna 2,7 miljardia euroa alijäämäinen.

 

Alpo Ylitalo,

Kokkolassa pyhäinpäivänä 3.11.2013