Ovatko EU-ihminen ja luonto byrokratian rattaissa?

Elämme pelotteluyhteiskunnassa, jossa kaikki elolliset - ihmisetkin ovat uhanalaisia. Ilmaston lämpeneminen on suurin painajainen heille, jotka eivät itse hanki elantoaan luonnosta. Ihmisiä pelotellaan ihmisillä, jotka aiheuttavat ilmastonmuutoksen. Maailmanhistoriassa on ollut nykyistä kylmempiä ja lämpimämpiä kausia. Tulevaisuutta pohtivissa tiedeyhteisöissäkin ilmenee ”eriuskoisuutta”.

Oikeushallinnossa valtaa käyttävästä ihmisestä on tullut uhka ihmiselle. Eduskunnassa, kuten hallinnossa laajemminkin on huomattava määrä juristeja. Hallinto luonnehtii Suomea oikeusvaltiona ilman vertailukohdetta. Hallintomielivaltaa ja vääryyttä kärsineiden mielestä Suomi ei ole oikeusvaltio ja etääntyy niiden joukosta. Tilanteen ymmärtävät poliitikot eivät halua eivätkä uskalla kertoa ihmisen oikeusturvan uhanalaisuudesta poliittisen ja byrokratiavallan rattaissa.

Oikeuksiinsa pyrkivän viimeinen keino on yleensä kantelu laillisuusvalvojille. Kantelujen määrä on jo yli 6500 vuodessa. Kuten vuosikertomuksista ilmenee, ne eivät yleensä aiheuta ainoatakaan huomautusta järeämpää sanktiota, puhumattakaan rangaistukseen johtavista virkarikossyytteistä. - Suojeleeko järjestelmä kantelujen kohteita?

Vuonna 2008 oikeusasiamiehelle jätettiin 3700 kantelua, joista ainutkaan ratkaisu ei johtanut virkarikossyytteeseen. Kantelujen määrä lisääntyi edellisvuodesta 7 %. Eniten kanneltiin sosiaaliviranomaisista. Toiselle tilalle yltivät poliisitoimet, joista tehdyt kantelut nousivat 14 % edellisvuodesta. Kantelujen määrä oikeuskanslerille on samaa suuruusluokkaa.

Miksi Kepun vaalirahoitusskandaalia ei selvitetty ennen EU-vaaleja? Siksikö, että tappio olisi ollut vielä suurempi. Eri puolueiden jäsenistöt ovat arvostelleet ammattiliittoja, kun ne ovat avustaneet SDP:n vaalikampanjaa heiltä kerätyin varoin. Viime päivien tapahtumat selvittävät, miksi vanhat puolueet eivät hyväksyneet vaalirahoituskattoa. Pysyäkseen vallassa ne käyttävät vaalimainontaan miljoonia ja vastikkeeksi käyttänevät valtaansa rahoittajien toivomalla tavalla. Keskusta käytti kolmissa vaaleissa noin kaksi miljoona euroa vaalitukea. Toiset eivät ole toistaiseksi joutuneet paljastamaan rahoitustaan.  Puolueiden johtohenkilöiden valehtelu on siirtynyt koko hallintoon.

Esimerkkinä mielivallan käytöstä voidaan pitää sitä, että Harri Holkerin hallituksen rantojensuojeluohjelma tehtiin rantarakentamisen ohjaamiseksi.  Samat maallikon valitsemat rannat ”sattuivat” täyttämään Natura 2000-alueiden EU-direktiivit Rahjassa ja Himangalla. Myöhemmin aluevalintoja perusteltiin uhanalaisiksi ”keksityillä” eläin- ja kasvilajeilla sekä luontotyypeillä.

Tutkintapyyntö Rahjan saariston Natura-aluevalinnoista Ylivieskan poliisille katosi, mutta se löytyi, kun poliisille näytettiin sen itsensä tekemää kirjallista täydennyspyyntöä. Hankala tutkintapyyntö siirrettiin Kokkolan poliisille, joka tekikin tutkimatta jättämispäätöksen siksi, ettei asiassa ollut tapahtunut rikosta Kokkolassa. Ne maanomistajat, jotka eivät suostuneet ko. alueella vapaaehtoiseen pakkoon suojelusopimuksin, menettävät maansa pakkolunastusmenettelyn kautta. Näin oikeusturva toimii Suomessa.

Alhainen äänestysprosentti kuvastaa hallinnon ja äänestäjien välistä luottamuspulaa. Mutta se ei huoleta suurten puolueiden johtajia, koska he eivät joudu koskaan ainakaan rikosoikeudelliseen vastuuseen. ”Pimeä” vaaliraha pitää heidät lainsäädäntö- ja tulkintavallassa.

Alpo Ylitalo, Kokkola

2009-06-22