--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:684583 kpl

Omavarainen joulu


Viime vuosisadan puolivälissä jouluun alettiin varautua jo alkukesästä. Pienissäkin maaseutu-talouksissa ruuanjätteillä kasvatettiin sikaa jouluksi. No, tietenkin sen ruokkimiseen käytettiin muutakin rehua. Muutoin talon emännän maine olisi kyseenalaistunut, jos läskikerros olisi ollut liian ohut. Joku kutsui rasvatonta sikaa juoksukoiraksi. - Hyvää joulukuusta silmäiltiin pitkin syksyä.


Lähes joka talossa oli kerhomaa. Nimi liittynee siihen, että kunnassa oli kyliä kiertävä kerhoneuvoja opastamassa erilaisten juuresten kasvattamisessa. Lanttu, porkkana, punajuuri, keräkaali ja nauris olivat herneiden ja tomaattien lisäksi myös jouluruuan valmistuksessa käytettyjä raaka-aineita. Sokerijuurikkaista tehtyä siirappia käytettiin ainakin mm. imellettyyn perunalaatikkoon. Myös omista perunoista itsetehdyt perunajauhot olivat tärkeitä elintervikkeita.


Lampaat kuuluivat pienenkin maatilan eläimiin. Niitä teurastettiin syksyllä laidunkauden loputtua, kun ilma oli jäähtynyt ja liha säilyi hyvänä avovintillä tai aitassa. Teuraseläimistä saatiin monia tuotteita. Mm. erilaisilla mausteilla maustettu vereen tehty jauho- tai ryynitaikina puristettiin puhdistetuun sian tai lampaan ohutsuoleen - sen päähän suppiloksi työnnetyn sarvenpätkän läpi. Makkaroiden paistaminen tapahtui usein leipomisen jälkeen uunin jälkilämmössä. Siellä myös palvattiin pannussa lampaanlihaa. Kypsät makkaravyyhdit ripustettiin orsille kylmiin tiloihin. Suolisyltty oli herkullista. Jouluruokaan kuului pitkään vedessä liuotettu ja keittäen kypsytetty, tuoksahtava ja kalpea lipeäkala. Särpimenä joulusahti oli olennainen osa jouluateriaa.


Jouluun valmistautumiseen kuului kesällä niittylatoihin varastoitujen hienien ajo. Kuivat heinät olivat tärkeä osa karjan ravintoa. Polttopuut oli tehty jo edellisenä talvena. Karjalatoihin tuotiin myös kuivikkeina ja silppuina käytettävät oljet. Patjaoljet oli puitu pihapiirin riihessä ja varastoitu riihilatoihin. Tapoihin kuului, että jouluksi täytettiin olkipatjat uusilla pitkillä rukiinoljilla.


Karjanhoidon jälkeen mentiin joulusaunaan ja vasta sitten jouluaterialle. Varhaislapsuudestani muistan joulupöydässä olleen omateikoisen, hiukan ruskehtavan sokeritopan. Useiden laatikoiden ja kinkun lisäksi pöydässä oli hellan takassa hiiloksella paistettuja halsterisilakoita. Ateriaan kuului omista ryyneistä keitetty, sen jälkeen uunissa paistettu ja voisilmällä maustettu ohrapuuro. - Siitä sanottiin: joka keitetyn paistaa, se makean maistaa. Vielä päälyruokana ruisjauhoissa pyörittettyjä puolukoita, joihin oli lisätty vähän sokeria ja kuorimatonta maitoa.


Joulupukki oli kuitenkin eniten odotettu vieras. Lapset nauttivat avatessaan kotona valmistuneiden lahjojen kääröt. Kun avatusta pussista tuli rusinasilmäinen nisuäijä, toisesta lapaset ja kolmannesta sarkahousut, oli ilo suuri. Jyrkkäkeulaiset sukset sai ilman paperia käteensä. Niin väsyivät lapset, kukin ajallaan, pullean olkipatjan päälle. Täysivatsaisen oli mukava kellahtaa levolle, kun suupielissä oli vielä läskin rasvaa.


Jouluaamuna ajettiin hevosella sitolokka selässä helisten kuudelta alkavaan joulukirkkoon sarvet roikkuen reen pohjalta takaselkänojan yli käännetyssä porontaljassa. Sitolokan kellot ja pislaimet oli kiillotettu juuri kirkkomatkaa varten. Vain vitilumi narskahteli pimeänä aamuna jalaksissa. Vaikka tapaninajot hevosilla olivat vahva perinne, niin joulujumalanpalveluksen jälkeen kotimatka muuttui lähes aina kilpa-ajoon hevosilla. Joulunviettäjät selvittivät, kenen hevonen kulkee nopeimmin. Matkan rasituksista hevoset palkittiin jauhoisilla appeilla.


Alpo Ylitalo

Kokkola 2018-12-24