--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:262791 kpl

Tuulta elinkeinoelämään ja työllisyyspolitiikaan

 

Ajatuksia Suomen taloudessa tehdyistä virheistä ja enen kaikkea talouden korjausmahdollisuudesta.

 

Yhteiskuntasopimuksella on oma merkityksensä, mutta kestää liian pitkään,  ennen kuin sen vaikutuksesta saadaan talouskasvua ja työllisyyden kohentumista. Kun puhutaan kilpailukyky-loikasta, termi on liian optimistinen ja väärin valittu. Se on hyvä, jos vaikutuksia voidaan kuvata nousuksi lattialta harjan päälle. Esteistä ja mahdollisuuksista voidaan erottaa muutama selkeä seikasto. - Tosiasioita pitää oppia kunnioittamaan. Juoruilla maata ei rakenneta eikä talouskasvua käynnistetä. Unohdetaan kissankuljetushäkkien mitat ja käytetään voimavarat talouden kuntoon-saattamiseen.

 

Menetimme huomttavan määrän asiakkaita EU:n ulkopuoliselle teollisuudelle ja kaupalle liian korkean euron arvon vuoksi. Samaan aikaan koko EU- alueella tehtiin todella suuria investointeja tuottamattomiin kohteisiin. EU epäonnistui pitkään talouspolitiikassaan ja se antoi amerikkalaiselle teollisuudelle tilaisuuden palautua lamasta. Amerikkalaiset saivat liian pitkään siimaan, ennen kuin ymmärrettiin, että elämme velaksi ansiotasoa korkeampaa elintasoa. Pankkien epävarmat saatavat kasvoivat hallitsemattomiksi, jolloin riskit söivät niiden vakaavaraisuutta niin, että valtioiden oli avattava roskalainoille piikki. Alettiin syytää rahaa yli varojensa eläneille maille, jotta pankit pysyvät pystyssä.

 

Vanhasen hallituksen jakovarapolitiikan sekä tehtyjen työehtosopimusten seurauksena menetimme  kilpailukykymme. Jaettiin etukäteen sitä, mitä ei ollut - eikä sitä ole tullut. Kun vietiteollisuuden tilauskirjat alkoivat tyhjentyä, siellä ymmärrettiin, miten vaikeaa on yhteisvaluutan vuoksi palauttaa kilpailukyky. Verokertymää alettiin hankkia välillisten ja energiaverojen kautta ajattelematta, että niidenkin kustanusvaikutus siirtyy lopputuotteen hintaan heikentäen kilapilukykyä. Tilanteen ymmärtäneet alkoivat siirtää teollisuutta alhaisempien tuotantokustannusten maihin. Siirtoa perusteltiin kulutuksen ja markkinoiden läheisyydellä.

 

Poliitikkoja rauhoiteltiin kertoen, että suunnittelu jää tänne. Niin se jäikin. Tänne jäänyt osa haki ja sai valtiolta tuotekehitysavustusta, jotta yritys pysyy tuottavana ja markkinoilla. Kun tuotekehitys saavutti tuotantokelpoisuuden, painettiin entteriä ja tuotanto käynnistyi Kiinassa tai muualla matalien kustannusten maihin siirtyneiden yritysten käyttöön.

 

Halpojen tuotantokustannusten maat saivat korkean teknologian siirron tuotantovalmiina ilmaiseksi ja kehitystyö seuraisi reaaliajassa. Tänne jäivät ja täällä pysyvät edelleenkin tuotekehitysavustuksen kustannukset ja kasvava työttömien armeija.

 

Länsimaisen osaamisen myötä halpatuontimaiden teollisuus brändää tuotteitaan  mm. EU:n alueelle. Halpatuontitavaran laatu hyväksytään yhä vaativammissa kohteissa.  Tuotteen yksikkökohtaiset hinnat voivat olla viidennes täällä tuotettujen hinnasta. Lisäksi Kiina rahoittaa ostajamaita matalakorkoisilla, pitkäaikaisilla lainoilla. - Duesseldorffin messuilla tarjotaan samaa tavaraa Kiinassa ja Suomessa valmistettuina. Laatuerojen supistuttua emme voi kilpailla kiinalaisen tuotteen hinnan kanssa. - Kumpi tekee kauppaa?

 

- Elämme velaksi lastemme ja lastenlastemme laskuun!

 

Kun euro enempää kuin palkkakustannuksetkaan eivät jousta, hintakilpailu pakottaa supistamaan tuotantoa tilauskannan tasolle. Lisääntyvä työttömyys ja verotulojen hiipuminen lisäävät  sosialisia hoitokuluja ja tuplaavat lisärahoitustarpeen.  Jotta hyvinvointivaltion päättäjien maine säilyy, otetaan lisää lainaa jota jaetaan kansalle sosiaalisen turvaverkoston kautta. Näin  kansa voi  jatkaa eläen ansiotasoa korkeampaa elintasoa.

 

 - Elämme velaksi lastemme ja lastenlastemme laskuun!

 

Olemmeko kasvattaneet lapsemme väärin? Yli 40-vuotisen työnantajauran aikana olen kokenut monenlaista. Nykynuorissa työhaluttomuus ja välinpitämättömyys suhteessa yhteiskuntaan on lisääntynyt huolestuttavasti.  Armeijan kouluttajat kertovat asenteiden muuttuneen niin, että joka viides keskeyttää armeijan. Tammikuussa palvelukseen astuneista 19 % on nyt jo keskeyttänyt armeijan. Olisiko asennekasvatus keino palauttaa halua pitää huolta itsestään ja omasta tulevaiusuudestaan. Sanan työteho tarkoitus on hämärtynyt käsite. Ammattiopintonsa päättävät tietävät, milloin voi jäädä palkalliselle sairaslomalle ja mitä oikeuksia heillä on. Velvollisuudet ovat joko unohtuneet tai niistä ei ole opetuksessa puhuttu mitään.

 

Työtön tulee työpaikalle työvoimatoimiston lappu kädessään pyrkimään työhön kysyen: paljonko maksat, jos tulen teille töihin. Keskustelu ei useinkaan jatku siitä hyvin pitkään.  - Sama kaveri nostaa työttömyyskorvauksena Kiinasta lainattua rahaa, menee torille ja ostaa thaimaalaiselta tämän Suomesta poimimia marjoja. - Jotain on pahasti pielessä.

 

Koska kilpailukyky ei lähivuosina merkittävästi parane, meidän on keksittävä keinoja, joilla kauppataseen vajetta supistetaan ja työllisyyttä lisätään. Talouden tasapainotus vaatii koimaassa valmistettujen tuotteiden ja tuotettujen elintarvikkeiden käytön lisäystä. Palautetaan muistiin vanha  slogan: Käytä kotimaista, suosi suomalaista!

 

Teollisuuden ja talouden rakenteita on monipuolistettava. Pelätessämme verottajan temppuja olemme myyneet tuottavan teollisuuden ulkomaalaisille. Elintasoa on nostettu ylimitoitetuilla etuisuuksilla, jonka johdosta verotulot eivät ole kattaneet syntyneitä kuluja. Talouspolitiikassa tehtyjä virheitä on yritetty paikata ja peitellä myymällä valtion omaisuutta. Takavuosina suurtenkin yritysten johtoon pääsi pitkään mukana olleita poliitikkoja.  Palkkiopaikoilla epäonnistuneiden mainetta suojeltiin ja potkujen sijaan myytiin tuottamattomaksi käynyt yritys.

 

Samoin on käymässä terveyspalveluiden tarjonnan kohdalla. Ne siirtyvät ensiksi yksityisille. Muodostetaan suurempia kokonaisuuksia, jotka ovat helppoja myydä ulkomaisille sijoittajille.

 

- Vanhemmat yrittäjät muistavat, että Mauno Koiviston presidenttikaudella yrityksiä kaadettiin kuin heinää. Työnantaja oli ollut pitkään pilkkalaulujen kohde, mutta laulaja on palkittu professuu rein. Yksityisen yrityksen kasvaessa keskisuureksi moni omistaja pelkää, että verottaja voi kaataa hänen yrityksensä ja myy sen pois. - VS-yhtiöt työllistivät 1200 henkilöä. Ne kaadettiin 3.4. 1981. Pesien varallisuutta on riittänyt tänne saakka. Tapauksesta on kirjoitettu ainakin kaksi kirjaa. Tilintarkas-tajien mukaan rahaa on hukassa 13,4 milj. euroa. Poliisi  ei tutki ja ministeriö palauttaa paperit. Konkurssivalvoja sanoo, ettei asia kuulu hänelle.  Parisen vuotta sitten pesä päätettiin lopettaa selvittämättömänä SKOP:n ja Vaasan lääninveroviraston päätöksellä. SKOP nousi haudasta käyttämään valtaa. Rintaperillisiltä evättiin valitusoikeus. Pesä on edelleen riidanalainen. - Mistä saa oikeutta?

 

Partek "lahjoitettiin" Herlineille, Siinä siirtyi noin kahden miljardin euron omaisuus, mutta miksi? Valtio sai 30,2%:n omistuksestaan 225milj.euroa.

 

(http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2002/05/22/valtio-myy-partek-osuutensa-koneelle/200228639/12)

- UMTS-kaupoissa ostettiin n. 4,7 miljardilla raitista ilmaa Saksasta. Kemira GrowHow lahjoitettiin 207 miljoonalla eurolla Yaralle. Norjalaisten laskelmien mukaan Soklin arvo voi nousta useisiin miljardeihin euroihin. Kaupan myötä apulannan hinnat kolminkertaistuivat. Ajoneuvokatsastuksella ulkomaalaiset tekivät satojen miljoonien bisneksen. Telakkateollisuus on lahjoitettu ulkomaalais-omistukseen.

 

Suomessa on 52 kaivosta, joista 51 omistavat ulkomaalaiset. Rautaruukki kenkättiin ruotsalaisille ja ne saneeraavat tehtaan tuotantokuntoon. Sonera olisi mennyt konkurssiin ilman valtion 3,1 miljardin pääomitusta, jonka jälkeen se kelpasi Telialle.  - Arkkitehteinä Paavo Lipponen ja Olli-Pekka Heinonen. Fortum on syytänyt useita milardeja ( ehkä 6 miljaardia) Venäjälle vanhaan kaasu voimalaan TGK - 10:neen ja tuskin koskaan saa senttiäkään takaisin. Oliko sen seurausta, että sähkön siirtolinjat myytiin ulkomaalaisille. - Omassa sähkölaskussa siirtohinta oli ensikerran suurempi kuin sähkön kulutksen hinta.

 

http://teroluoma.blogspot.fi/2010/06/suomen-epaonnistunein-yrityskauppa.html Tässä osoitteessa on vanhempaa "yrityskauppaa", mutta ei yhtään kannattavampaa kuin uudetkaan - päinvastoin. Pankkien ajautuminen ulkomaalaisten syliin jne.

 

Voiko historiasta oppia?

 

Keskisuuri teollisuus siirtyy  vauhtia ulkomaalaisomistukseen. Suomen ikkuna- ja oviteollisuus on siirtynyt tanskalaisten ja ruotsalaisten haltuun. Samoin suurteollisuudesta louhinta- ja metsäkoneiden valmistus. Suomessa on hyvä puuraaka-aine ikkunoita ja ovia valmistavalle teollisuudelle. Menekki on taattua niin pitkään, kun ihmiset rakentavat uutta tai korjaavat vanhaa. Turvallisin ja vähäriskisin ala, mitä ulkomaalaiset voivat täältä hankkia. Raaka-aine-, kuljetus- ja työkustannuksiin nähden valmisteiden vientihinnat rajalla on huomattava suuria. Hyvän edullisen puun vuoksi tuotteet ovat kilpailukykyisiä. Niinpä niitä viedäänkin paljon mm. Japaniin. Ala perustuu suurelta osin uusiutuviin raaka-aineisiin. - Laadukasta mekaanisen puunjalostuksen alaa on kehitettävä - ei hinnoilla kilpaillen, vaan huippuosaamisella ja muotoilulla.

 

Veneteolisuus

 

Korkeiden kustannusten vuoksi meidän on vaikea löytää hintakilpailukykyistä  bulkkitavaraa. Siksi meidän on kehitettävä teollisuuden aloja, joiden lopputuotteen hinnanmääritys ja vertailu on  vaikeaa ja jopa mahdotonta. Keski-Pohjanmaalla veneteollisuus on tällainen ala.

 

Valmistaessamme huippukalliita veneitä, mitoiltaan jopa 160-jalkaisia purjeveneitä, niihin käytettyjen työkustannusten osuus on asiakkaiden vaikeasti määriteltävissä. Ulkomaalaiset ovat alkaneet ostaa veneteollisuutta. Näistä voidaan mainita Nautor ja Baltic Yachts ja huomattava osuus Bella veneestä sekä Buster-veneiden ja vesijettien valmsituksen Ähtärissä omistaa nyt Yamaha Motor Europe. Keski-Pohjanmaalla ala työllistää ilmeisesti n. 3 000 henkilöä ja usein myös ulkomaisia alihankkijoitakin.

 

Alan kehityksen takaamiseksi Kotkassa päättyneen insinöörikoulutuksen jatko sopisi Kokkolan yliopistokeskuksen ohjelmaan. Kokkolan yliopistokeskuksessa pitäisi vakavasti harkita asiaa. Kiina ja monet arabimaat ovat nousemassa veneilijämaiden joukkoon.

 

Elintarviketaseen vaje on n. 3,5 miljardia euroa. - Sininen ja vihreä biotalous ovat hallitusohjelman kärkihankkeita

 

Elintarvikevienti Venäjälle on tilapäisesti loppu, mutta palaa vielä kartalle.  Muualla maailmalla on varmasti tilaa monille tuotteille. Karjatalouden piirissä on käynnistynyt uusi vaihe, jossa myös pienemmille tiloille ollaan suuntaamassa investointiavustuksia. Niiden elinkelpoisuuden kehittäminen vaatii liitännäiselinkeinoja ja tuottekehitystä. Sinne syntyy myös uusia työpaikkoja. Vesistörikkailla paikkakunnilla pientilan liitännäiselinkeinoksi sopisi mm. sininen biotalous.

 

Tuotekehitykseen, markkinointiin ja yrittäjäkoulutukseen tulee kiinnittää yhä suurempaa huomiota. Järjestetetään pienille tuottajille jakelukanavat, jos suuret elintarvikekaupan ketjut eivät ota pienten tuotteita myyntivalikoimiin. Tuottajien ja jalostajien suoramyyntiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Olemmeko menossa väärään suuntaan mennessämme marketeista markkinoille takaisin? 

 

Maataloudessa käyttämättä jääneet rehupaalit ajetaan metsiin. Niitä voidaan hyödyntää  mädättä-mällä tapahtuvassa biokaasutuotannossa. Kaasun käytön lisäys maataloustraktoreiden polttoaineena  parantaa tilojen kannattavuutta ja korvaa polttoainetuontia.

 

Elämme yhdessä maapallon vesistörikkaimmista maista. Meillä olisi valtavat mahdollisuudet lisätä tuotantoa kalankasvatuslaitoksissa ja luonnonravinnelammikoissa. Kuluttamastamme elintarvike-kalasta tuodaan n. 94 % ulkomailta. Mikäli meillä on halua, voimme viedä kalaa ainakin yhtä paljon kuin nykyisin tuomme. Suomeen tuotiin kalaa vuonna 2014 n. 116 milj. kiloa. Kokkolaankin tulee joka viikko kymmenen rekkakuormaa eli noin 230 tonnia Norjan lohta. Suomesta Ruotsiin siirtyneet kalankasvattajat tuottavat enemmän kalaa kuin koko Suomen tuottajakunta. - Sama valuma-allas ottaa vastaan Ruotsinkin epäpuhtaudet, jos niitä on. Suomessa on ollut lähes mahdotonta saada uusia kalankasvatuslupia.

 

Hylkeiden jatkuva lisäsääntyminen ja viimeisin verkkorajoitus heikentävät saalisvarmuutta. Tämän takia kotitarvekalastuskin on loppumassa kokonaan. Pyynnin väheneminen lisää vähäarvoista särkikalaa ja vesistöjen sisäistä kuormitusta. Heikentyvä veden laatu aiheuttaa arvokalakatoa. Hoitokalastuksiin käytetyt varat menevät "mafioille" eivätkä todellisille osaajille. Lahden Vesijärvi, Säkylän Pyhäjärvi ja Pien-Saimaa on pilattu poistokalastuksella.

 

Muikkua ja siikaa saadaan vuosittain helposti 25 kiloa hehtaarilta luonnonravinnekasvatuksella. Esim. Metsähallituksella on omistuksessaan n. 3,4 milj. ha vesistöjä, joita se voisi vuokrata kalankasvattajille ja kalastusmatkailuyrittäjille. Satsaus vesistöjen kuntoon pysyy Suomessa eikä muuta Kiinaan tai mene lakkoon! Pitkäjänteinen työ pysyy maassa ja helpottaa ja tarkentaa kannattavuuslaskennan osuvuutta.

 

Inarinjärveen muikku on istutettu kala. Vuosina 1988-89 siellä pyydettiin 560 tonnia muikkua. Nykyisin sitä pyydetään vuosittain vain 160-170 tonnia.

 

Merialueella hylkeet syövät kutujokiin nousevaa arvokalaa: lohta ja siikaa. Oulun yliopiston tekemän selvityksen mukaan hylkeen ruokaa ovat vain muikku, siika, taimen, lohi ja silakka. Perämerellä vuonna 2009 yhdellä jäälautalla oli n. 3 500 hyljettä. Hyljelaskennoissa määrät vääristellään huomattavasti todellista pienemmiksi. Viime vuonna asetettiin 1 050 hylkeen pyyntikiintiö, mutta saaliin tuotteistaminen kiellettiin. Kuka lähtee pyytämää itselleen ongelmajätettä? Tilanne on muutettava niin, että kiintiönsuuruinen määrä voidaan jalostaa. Tuotteistaminen on pyyntiä lisäävä keino, jolla paisuvaa hyljekantaa voitaisiin rajoittaa.

 

Vuonna 2014 Suomesta pyydettiin ennätysmäärä eli 122 milj. kiloa silakkaa. Virolaiset pyysivät täsät noin 70 %. Kalastaja saanee tänä keväänä silakkakilosta 12 senttiä, mutta silakkafile maksaa kaupan tarjouksissa 5,99 euroa kilolta.  Silakan dioksiinipitoisuus on vähentynyt vuodesta 1970 jopa 90 %. Nuorelle noin 17 sentin silakalle ei ole syötirajoituksia.

 

Keskimääräinen EU-kansalainen syö kalaruokia vuodessa 23,1 kiloa, kun taas suomalainen syö niitä keskimäärin 35,6 kiloa vuodessa - neljänneksi eniten kaikista EU:n 28:sta jäsenmaasta. Kotimaisen kalan kulutuksen osuutta tulee lisätä. - Määrä tuntuu suurelta, mutta näin kirjoittaa  ProAgria.

 

https://www.proagria.fi/blogit/brysselin-pyorteissa/2014/06/03/tiesitko-etta-suomalaiset-syovat-neljanneksi-eniten-kalaa

 

Myös kalatuotteiden perkausjätteet pitäisi hyödyntää esim. lemmikkieläinten ruokateollisuudessa, kalajauhotehtaassa tai biodieselin valmistuksessa.

 

Kalastusalalle on saatavissa muutamassa vuodessa 8-10 000 uutta, Suomessa pysyvää työpaikkaa. Ala korvaisi huomattavan summan elintarviketasevajeesta.

 

Kesätyöpaikat

 

Lähes kaikki järvemme ovat hoitokalastuksen tarpeessa.

 

Nykyisin hoitokalastus tapahtuu hoitokalastusta harjoittavien yritysten toimesta. Se on kallista puuhaa, joka voitaisiin hoitaa muutoinkin. Järjestämme nuorille ohjausta ja katiskoja ja pyydyksiä, joille he vosivat vähentää keväisin särkikaloja ja haukea sekä ahventa kesän kuluessa. Joku taho voisi tarjota  pyyntivälineet ja nuori kalastaja saisi myydä itse kalansa tai niille järjestetään ostaja, joka maksaa kilohinnan kustakin kalalajista. Raha tulisi kalastajille puhtaana käteen. Työttömät, kesätyötä haluavat opskelijat saisivat näin ansiotuloa ja oppisivat tekemään työtä itsenäisesti. Osasta saattaisi hyvinkin tulla yrittäjiä ja työnantajia. Näin voisimme saada kesätöitä etsivästä työttömästä kasvatettua itsenäisen, omilla ajatuksillaan toimeentulonsa etsivän ihmisen. Nuoret oppisivat kantamaan itsestään vastuuta eivätkä he menisi jollekin luukulle ilmoittamaan, mitä heille yhteiskunnan kuuluu maksaa. Vihreiden ehdotus kansalaispalkasta veltostuttaa nuoret ja työntää kaikki yhteiskunnan vastuulle.

 

Tuulivoiman tukijärjestelmä on järjettömän kallis veronmaksajille

 

http://tuulivahinko.fi/

 

Kirjoitushetkellä takuutariffi maksoi valtiolle 10,97 euroa/sekunti. Samaan aikaan tänä vuonna 31,4 milj. euroa. Sähkön hinta on n. 30 euroa/MWh, joten tuki on n. 55 euroa MWh.

 

http://yle.fi/uutiset/hurja_tutkimustulos_tuulivoima_laskee_sahkon_hintaa_pohjoismaissa_liki_70___voimayhtiot_menettaisivat_miljardeja/8411187

 

Onko meillä varaa ja tarvetta tähän?

 

Suomen puuvarat ovat n. 2,3 miljardia kuutiota ja vuotuinen kasvu n. 110 milj. kuutiota, josta käytetään n. 70 milj. kuutiota. Kiireisen hoidon tapeessa oleva metsäpinta-ala on n. 4 milj. ha. Kohteesta riippuen toisella harvennushakkuulla saadaan puuta 45-55 m3/ha. Jos puu käytetään hajautettuun CHP-energiatuotantoon, työpaikkoja tulisi 40-50 000. Kiintokuutio haketettavaa puuta antaa 2,4 kuutiota haketta. Yksi hakekuutio vastaa 100 litraa öljyä eli, jos litrahinta olisi euron, kiintokuutiohinta öljynä olisi 240 euroa.

 

Oikea-aikainen metsänharvennus lisää tuottoa Etelä-Suomessa vuodessa jopa 10 kuutiota. Keski-Pohjanmaallakin kohteesta riippuen 4 - 8 m3/v. Työttömistä tulisi veronmaksajia, joten positiivinen vaikutus olisi ainakin kaksinkertainen. Koneurakoitsijoiden ja lämpöyrittäjien määrä moninkartais-tuisi ja konepajateollisuuteen tulisi tuhansia työpaikkoja sekä vientimahdollisuuksia uusiutuvaa polttoainetta  käyttävien CHP-laitteistojen vamistajille. Nyt harvennushakattua puuta jää paljon mätänemään metsiin.

 

Meillä on soita 9,2 milj. ha, mistä käytössä on 1,6 %. Turvekuutiosta saadaan energiaa n. 0,85 MWh. Suomen soissa on 69,3 miljardia kuutiota turvetta. Suomi voisi olla kymmenen vuoden sisällä energiaomavarainen. Energiataseen vaje on n. 8,5 miljardia euroa. Turvetotanto on työllistänyt n. 12 000 henkilötyövuotta ja määrän voi tuplata. Syntyvät työpaikat eivät muuta Kiinaan!

 

Edellä joitakin kehityskelpoisia ajtuksia, joilla voitaisiin korjata työllisyyttä huomattavasti, pystyttäisiin korvaamaan tuontia samalla, kun lisättäisiin vientiä, metsiemme kasvua ja kohennettaisiin vesistöjemme kuntoa.

 

Näiden kehitysmahdollisuuksien toteuttaminen ei vaadi suuria investointeja, mutta se vaatii asenteiden muutoksia ja aktiivista suunnittelua.

 

Alpo Ylitalo

Kokkola 2016-03-31