--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:735083 kpl

"Silakanylistyslaulu"

 

Vuosisatojen ajan silakka, muikku ja pikkusiika olivat suolattuina suomalaisten suosimat talvikalat. Viime vuosisadan puoliväliin asti kotikyläni Himangankylän karjaa vietiin kesäksi saarilaitumille. Ulkosaaristossa miehet kalastivat ja naiset hoitivat karjan. He lypsivät, separoivat maidon ja kirnusivat kermasta voita ja piimää. Joissakin kalakämpissä oli myös uuni.

 

Miehet puistelivat silakat irti verkoista palattuaan aamulla mereltä. Aamuaskareista vapautuneet naiset perkasivat ja suolasivat kalat suuriin puutynnyreihin. Miehet huolsivat verkot kuivumaan ranoille ja valmistautuivat illaksi verkonlaskuun.

 

Syksyllä rannikon asukkaat suolasivat talvikalaa kotiin ja myyntiin. Tynnyreihin suolattua syyspötikkää purettiin napeksiin. Tynnyreiden koko vaihteli, mutta tilavuusmittana se on 125,6 dm3. Tynnyristä tuli neljä napesta. Silakat ladottiin napeksiin yksitellen kerroksiin ristiin. Ilmaa poistettiin painaen kaloja käsin. Täyden napeksen päälle imeytettiin suolavettä kuivumisen estämiseksi. Lopuksi pantiin voipaperin päälle painopohja ja painoksi kivi. Tyypillisin talvikala-astia oli puunapes. Isonelikon tilavuus on puoli tynnyriä. Varttinapes eli nassakka on neljänneksen isosta nelikosta.  Yleensä pari napesta riitti perheen talvikalaksi. Isonelikko oli raskas ja siksi harvinainen suolakala-astiana.

 

Kansaa on varoitettu silakan sisältämän dioksiinin vaaroista. Paljon kalaa syöneillä lienee keski-määräistä vähemmän sydän- ja verisuonitauteja. Silakan dioksiinit ja PCB ovat laskeneet jyrkästi. Terveyssyiden lisäksi silakan osuutta edullisena ravintoaineena tulisi lisätä. Harva nykyihminen edes tietää, kuinka hyvältä maistuu tuore silakka. Byrokratian karsiminen ja valistus lisäisivät silakan kulutusta ja kysyntä saatavuutta. Kotimaisen kalan kulutus korvaisi tuontia.

 

Troolikalastuksesta tuli huomattava elinkeino, jonka suuret saaliit edellyttivät koneellista purka-mista ja kalasatamia. Niitä rakennettiin 1970-luvulta 1990-luvulle. Jatkojalostuksen puute lienee syy, miksi vuosituhannen vaihteessa  maksettiin troolareista romutuspalkkioita. 

 

Mansikan kalasatamaan tuli vuosittain n. 5,5 milj. kiloa silakkaa, mutta 2000-luvun jälkeen koko pitäjän saalis jäänee alle viiden tonnin.  Heikko kannatus ja silakan maine lopettivat verkko- ja rysäpyynnin sekä koko ammattikalastuksen. Tulevana keväänä troolikalastaja saanee silakasta 12-16 senttiä kilolta. - Silakkafiletarjous voi olla kaupassa 5,99 €/ kg. Perämerellä lienee jäljellä ehkä viisi-kuusi trooliparia. Hyvä ja halpa elintarvikekala jää mereen. Syöntisuositukset eivät koske pientä perkaamatona alle 17 cm:n silakkaa.

 

Hylkeiden vapaa lisääntyminen ja verkkomäärän rajoittaminen lopettanevat kotitarvekalastuksen. Monin paikoin verkkoja ei voi jättää yöksi mereen. Aamun saalis olisi hylkeiden repimiä verkkoja ja kalanrääsyjä, jos niitäkään. Hylkeet syövät arvokalat, mutta valtiovalta estää niiden kaupallisen pyynnin. Verkkomäärien rajoitus ei lisää arvokalaa, vaan särkikalojen määrää. Niiden lisääntyminen huonontaa veden laatua ja vie tilan siiansukuisilta kaloilta. 

 

Alpo Ylitalo

Kokkola 2016-03-01