--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:263637 kpl

Kehitysesteitä

                       Kalastus- ja luontomatkailumaaksi?

Harvaanasuttu puhdas maaseutu ja tuhannet melko hyväkuntoiset vesistöt antavat Suomelle mahdollisuudet kehittää monimuotoista matkailubisnestä. Markkinoinnin helpottamiseksi olisi avattava kiehtovia vesistömaisemia kumipyöräkulkijoiden nähtäväksi. Supistuneen laiduntamisen myötä umpeenpuskittuneet rantamaisemat jäävät huomaamatta.   Joillakin Natura 2000-alueiden rantalaitumilla maisemia avataan karjan avulla. Karja saa päästää ulosteensa veteen, mutta siihen rajoittuville viljelymaille vaaditaan 25 metrin suojavyöhykkeet, jottei lanta valuisi pintavesien mukana sotkemaan vesistöä. Vesistöön päättyvään pellonpäähän on lisäksi jätettävä kolme metriä leveä viljelemätön kaista. Suojavyöhykkeet kasvavat umpeen ja estävät vesistöjen näkymisen tiellä kulkevilta. Rantojen hoito- ja käyttösuunnitelmat ovat näin ristiriitaisia ja asettavat matkailuyrittäjiä ja maanomistajia eriarvoiseen asemaan. Ohjeista on muodostumassa  rajoite luontomatkailun synnylle ja kehitykselle.  

Metsähallitus myy hallintaansa tulleille Natura 2000-alueille metsästys- ja kalastuslupia ja valvoo, etteivät yksityiset matkailuyrittäjät tai maanomistajat pääse hyödyntämään niitä.  Lapissa on kokemuksia, miten valtionyrityksestä tulee este yksityisen matkailuyrittäjän toiminnalle. Suomalaista kalastus- ja luontomatkailua pitäisi kehittää, koska se ei ole vietävissä Kiinaan tai Intiaan. Lisäksi toiminnan aloittamiskustannukset ovat kohtuulliset ja investoinnit pitkävaikutteisia. Kehittyvä matkailu lisää myös laitevuokraamoiden tarvetta ja vähentää matkojen järjestäjän kaluston hankintaa.

                             Suurtyöttömyys ja työvoimapula samanaikaisesti

Sievistetyn tilaston mukaan työttömiä on noin 162.000. Määrästä puuttuvat ns. piilotyöttömät. Heitä lienee 60.000 – 80.000 laskutavasta riippuen. Kuitenkin Suomeen tuodaan työvoimaa Eestistä, Puolasta, Venäjältä ja jopa Kiinasta. Moni ihmettelee, miten tämä on mahdollista. 

Juuret suurtyöttömyyteen löytyvät 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun politiikasta. Lama saatiin aikaan, kun kaadettiin, jopa aiheetta, kymmeniätuhansia yrityksiä. Nyt meiltä puuttuu noin 60.000 yritystä. Lisäksi suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Piilotyöttömiä löytyy heistä, jotka ilman omaa syytään asetettiin konkurssiin sekä vastuisiin joutuneista takuumiehistä. Monet heistä ovat luopuneet työnhausta ja -teosta siksi, että hallinnon tekemien virheiden johdosta tulot menisivät ulosottoon.

Kilpailu työntekijöistä nostaa palkkakustannuksia ja laskee kilpailukykyä. Sosiaalisen turvaverkon kautta siirtyy kustannusrasitteita. Mm. piilotyöttömistä löytyisi kalastus- ja luontomatkailun harjoittamiseen kykeneviä yrittäjiä. Työtön rasittaa yhteiskuntaa sosiaalisen turvaverkon kautta, kun työllisenä hän maksaisi yhteiskunnalle veroja. Rasite kertautuu vielä, kun työttömän tilalle tuodaan ulkomaalainen työntekijä ja myöhemmin ehkä koko perhe. Sosiaaliset lisärasitteet leikkaavat saavutetun hyödyn ja kilpailukyvyn.

Pysyvän teollisen työpaikan perustaminen ja ylläpito on kallista puuhaa.  Hallinnon luotettavuus ja sen toimien huono ennustettavuus lisäävät epävarmuutta ja riskitekijöitä myös maataloudessa (nyt sokeri). Varakkaat työnantajat hakeutuvat maihin, joissa päästökustannuksetkin ovat pieniä. Kehitysmaissa ymmärretään työnantajan merkitys. Niissä talouden kasvu tuo uusia maksukykyisiä matkailijoita, joita varten täällä tulisi olla vastaanottovalmiudet.  Matkailijoille voisi näyttää luontoa ja kertoa, ettei valehtelu puhdista sitä, eikä tilastoja.  Hallintomme säilyttänee kahdet kasvot.                    

Alpo Ylitalo, Kokkola

2007-09-27