--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:263637 kpl

Suomen metsäteollisuus ja talouden tulevaisuus

 

Suomen talousongelmat alkoivat 80-luvun lopulla Harri Holkerin hallituksen talouspolitiikan virheistä. Hänen hallituksensa purki valuuttasäännöstelymääräykset ja avasi pankeille rajattomat velanottomahdollisuudet ulkomailta. Lähes vakuuksitta tapahtunut kotimaan lainananto johti pankkifuusioihin, jotta vältyttiin niiden konkursseilta. Pankkien surkea kunto ja kyvyttömyys rahoittaa suurteollisuutta käynnistivät metsäteollisuudessa uuden vaiheen, minkä seurauksena sen omistusta siirtyi ulkomaalaisten haltuun.

 

EU:n jäsen Kreikka käytti löysää rahapolitiikkaa hyväkseen ja osti tavaraa velaksi. Ihmetteleville sanottiin, että EU maksaa.  Kokemus on omakohtainen, sillä teimme kalastusveneitä kreikkalaisille.  - "Hallitusherrat" kutsuivat Suomea tuolloin Euroopan Japaniksi.

 

Vanhemmat yrittäjät muistavat, miten pankinjohtajat suosittelivat kurssiriskittömiä valuutta-korilainoja terminoimattomina. Lainaa sai ja sitä otettiin hienoihin veneisiin, autoihin, vapaa-ajanasuntoihin ja ties mihin. Liian kallis markka antoi hallitukselle nimen "vahvanmarkanmiehet". He kertoivat tehneensä Suomessa historiaa - ylijäämäbudjetin. Pankkien holtiton rahapolitiikka mahdollisti, että ulkomailta lainattua rahaa käytettiin tuottamattomiin kohteisiin, kuten Etelä-Eurooppa oli aloittanut jo lähes kymmenen vuotta aikaisemmin. 

 

Holkerin hallituksen perintönä jatkuu kasinotalous, minkä jäljiltä OP on vielä suomalaispankki. Pankkiromahduksen seurauksena metsäteollisuus joutui etsimään rahaa ulkomailta. Osakkeet alkoivat siirtyä ulkomaalaisten omistukseen. Emme ole oppineet elämään, kun jatkamme velaksi ansiotasoamme korkeampaa elintasoa.  Mutta silti sitoudumme maksamaan eteläeurooppalaistenkin velkoja. Euroalue on ostokyvytön ja Neuvostoliiton tavaranvaihtopöytäkirjojen kaupallinen tuki ovat historiaa.

 

Velkaantuneen maan neuvottomat poliitikot ovat myyneet pilahintaan valtion omaisuutta. Käynnissä oleva kaivostoiminta on yhtä kaivosta lukuun ottamatta ulkomaisten sijoittajien hallussa. Kunnat ja kuntayhtymät myivät omistamiaan sähkölaitoksia sijoittajille.  Ne alkoivat tehdä sähköllä suuria voittoja, joista huomattava osa jää verottamatta Suomessa. Halpaan energiaan perustunut teollisuutemme kilpailukyky on murentunut ja se ajaa yrityksiä halvempien tuotantokustannusten maihin. - Viime syksyn poikkeuksellisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi sähkö oli edullista: 30 euroa megawatilta. Toissa joulunaikaan kovilla pakkasilla se maksoi 1700 euroa megawatilta. Sähköpörssi ja reaaliaikainen kulutuksen mittaus takaavat sähköstä huippuhinnan.

 

Miten lastenlapset selviävät aiheuttamistamme veloista? He asuvat samojen ilmastovaihtelujen armoilla kuin mekin. Huoltosuhteen huonotessa heidän pitäisi kyetä maksamaan tekemämme velat. Tunnetut malmiesiintymämmekin on lahjoitettu ulkomaalaisille ja valtiovalta jarruttaa metsien kasvusäästöjen hyödyntämistä. Kustannukset kasvavat ja Venäjän metsäteollisuus nousee samalla, kun oma kilpailukykymme vuosi vuodelta huononee. - Ainoa varma pelastuskeino on lisätä puun kotimaista käyttöä: korvataan energiatuontia ja nostetaan puun jalostusastetta niin, että vientikuution hinta on moninkertainen nykyiseen verrattuna.

 

Kotimaisiin raaka-aineisiin perustuvan energiantuotannon ja siihen perustuvan vientiteollisuuden kehittäminen sekä byrokratian karsiminen ovat keinoja, joilla tasapainotamme kappatasetta ja helpotamme tulevien sukupolvien vastuita. Devalvaatiomahdollisuuksia ei ole. Siksi laajaalainen kustannusten seuranta ja vaikutusten ymmärtäminen on välttämätöntä.

 

Emme saa kohdistaa verokustannuksia raaka-aineille eikä energialle. Kehitetään tehokas markkinointi laadukkaille hyödykkeille. Verotamme raaka-aineiden sijaan lopputuotteen voittoa. Silloin tuotantoketjun työtilaisuudet ja niiden tulos käytetään hyväksi kotimaan markkinoilla.

 

Sijoitusten tuotto-odotusten paineessa paperi- ja selluteollisuus siirtyvät ulkomaille.  Nopeasti lisääntyvät kasvureservit jäävät käyttämättä ja WTO:n jäsenyyden myötä Venäjän puusta tulee kova kilpailija.  Sieltä tulevan puun määrä kasvaa ja kilpailu painaa hintoja alas. Ns. suomalaisten metsäyhtiöiden toimiessa Venäjällä ne ovat haastava kilpailija suomalaiselle metsäteollisuudelle.  Käyttämättä jäävien kotimaisten raaka-ainevarojen määrä kasvaa ja se supistaa metsänomistajien tilipussia. Ellei puun alkutuottajan toiminta kannata, metsien uusiutuminen tapahtuu luontaisen uusiutumisen kautta.  Raaka-aineen laatu kärsii, kasvu hidastuu ja hyötykäyttö vaikeutuu.

 

Metsien huono tuotto vauhdittaa yksityismetsistä luopumista ja yhteismetsien syntyä. Matalat talletuskorot ja odotettavissa oleva hyperinflaatio lisäävät sijoittajien kiinnostusta metsiin, sillä biodieselin valmistus on alkamassa. Suomeen on suunnitteilla ainakin kolme jalostamoa.

 

Suuret metsäyhtiöt tuottavat myös sähköä ja omistavat osuuksia tuottavista sähkölaitoksista. Oman ilmoituksensa mukaan UPM on Fortumin jälkeen Suomen toiseksi suurin sähköntuottaja. Myös sähkön siirtoverkolla tehdään bisnestä. Korkeat energian siirtokustannukset ja pitkistä, vaurioalttiista linjoista aiheutuvat korjauskustannukset maksaa kuluttaja. Voittoa jaetaan osinkoina ja investointitukea haetaan linjojen uusimiseen. Sähkön hinta rasittaa teollisen lopputuotteen kilpailukykyä. Muutamilla paljon energiaa kuluttavilla aloilla sen kustannus on niin suuri, että teollisuus siirtää tuotantoaan alhaisempien kustannusten maihin. 

 

Edellinen hallitus linjasi hajautettua energiatuotantoa niin, että pienet biopolttoaineilla toimivat CHP-laitokset joutuivat kannattavuusongelmiin. Ratkaisu estää alan kehityksen ja uusien työpaikkojen synnyn. Öljyn hinnannousu parantaa hakkeen kilpailukykyä, mutta 100 kW:n syöttötariffiraja ohjaa puulla tapahtuvaa energiatuotantoa suurille metsäyhtiöille tai sahoille, jotka käyttävät itse huomattavan osan tuottamastaan lämmöstä. Tanskalaisten mukaan tuulivoima on kannattamaton energia ja siksi Suomi tukee tuottajia takuutariffilla 103,50 €/MW.

 

Hajautettu energiantuotanto olisi pienissä kylätaajamissa, mutta 100 KW:n tariffirajan ylitys tuottaa lämpöä niin paljon, ettei sille löydy riittävää kulutusta varsinkaan kesällä. CHP-tuotannon edellytyksenä ovat lämpömarkkinat. Metsäteollisuus on mustasukkainen uusista puuta käyttävistä CHP-laitoksista ja haluaa estää niiden lisääntymisen. Tällä ja Venäjän puun tuonnilla pidetään suomalaisen puun hinta matalana jatkossakin.

 

UPM uutisoi 2.2. käynnistävänsä Lappeenrantaan biodieseltehtaan, joka valmistaa sellun sivutuot-teesta raakamäntyöljystä biodieseliä 120 000 tonnia vuodessa. Uutisen varjossa jäi huomiotta ilmoitus kahden kartonkitehtaan sulkemisesta ja myynnistä Ruotsiin. Työpaikkojen menetys lientyi ilmoitukseen, ettei se hae investointitukea Lappeenrannan laitokseen.

 

Yltiöpäinen vihreys lisää kuluja ja heikentää teollisuuden kilpailukykyä. Itämeren rikkipäästömääräykset ovat sahateollisuudelle huomattava kannattavuusrasite. Rikkidirektiivi ja Ruotsin tieyhteys Eurooppaan lienee syy kartonkitehtaiden siirtymisestä sinne. 

 

Puun jalostusasteen nostaminen kannattaa jo kuljetuskustannussyistä, sillä rahdin osuus/tonni supistuu. Suomi tulee elämään puusta käyttäen sitä myös uusiutuvana energialähteenä. Mekaaniseen puunjalostuksen tuotekehittelyäkään ei saa unohtaa.       Alpo Ylitalo Kokkola 2012-10-10