--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:262791 kpl

Vaalivilppi vai ei?

Jouduin 13.03.07 yllättävään tilanteeseen tankatessani autoa. Tuntemani ja arvostamani henkilö tuli kysymään, mitä pitäisi tehdä, kun hänelle läheinen ihminen oli kotiäänestyksessä joutunut suostuttelun tai jopa painostuksen uhriksi. Vaalivirkailija oli seurannut ilmeisesti läheltä  eläkeläisen kirjoittaessa vaalilippuun numeron 141. Virkailija oli sanonut kerrotun mukaan, että henkilö olisi kirjoittanut lippuunsa väärän numeron ja hän olisi vaatinut sen muuttamista Jutta Urpilaisen numeroksi. Äänestäjä oli todennut, että hän on äänestänyt aina kokoomuslaista ja äänestää nytkin. Virkailija oli repinyt äänestyslipun paloiksi ja heittänyt ne roskiin. Hän oli antanut uuden äänestyslipun, johon hän oli edelleen esittänyt äänestäjän kirjoittavan Jutta Urpilaisen numeron 66.  Äänestäjä on kertonut kirjoittaneensa uuteen vaalilippuun edelleen saman numeron kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Kuultuani asiasta yritin auttaa ja soitin Kokkolan kaupungintalolle keskusvaalilautakunnan sihteerille Mikko Snellmanille. Kerroin tapauksen, kuten minulle oli kerrottu. Sen jälkeen kysyin, mitä hän voi ja aikoo tehdä asian selvittämiseksi. Käsittääkseni Snellman piti tapausta vähäpätöisenä ja sanoi, että mihin muutama ääni kuuluu Jutta Urpilaisen tuhansissa äänissä. Sanoin puolestani, että yhdelläkin äänellä on merkitys. Erityisesti silloin, jos se ratkaisee vaalien lopputuloksen. Meillä on lisäksi edelleen vaalisalaisuus ja sitä on mitä todennäköisimmin nyt rikottu.

Snellman kysyi, mitä hänen pitäisi tehdä. Esitin vastakysymyksen, että ymmärtääkö hän asemansa  tällaisessa tilanteessa. Hän sanoi ymmärtävänsä ja jatkoi, ettei hän tiedä mitä pitäisi tehdä -   todennäköisesti ei mitään. Keskustelimme asiasta hetken ja sanoin, että tiedän, mitä teen.

Koin saamani vastaukset käsittämättömäksi välinpitämättömyydeksi.

Menin katsomaan lehti-ilmoituksen oikovedosta lehden toimitukseen. Huomattuani päätoimittajan olevan huoneessaan, menin hänen, Jouko Pensaarin luo ja kerroin tapahtuneesta. Sanoin, että kuulin ymmärtääkseni erittäin räikeästä menettelystä ja että tapaus on sattunut ihan juuri äsken. Kerroin tapauksen hänelle. Pensaari ohitti asian olan kohautuksella ja sanoi, ettei sillä ole hänelle uutisarvoa ja että se on vaikea todistaa.

Uutisarvo tuli pääkaupungin kautta.  Tapaus eteni omia teitään ja palautetta alkoi tulla.

Mikko Snellman on todennut haastattelussa, että vaalilippuja joudutaan repimään usein ja ettei tämä ole harvinainen tapaus. Itse en ole ollut em. tehtävissä, mutta minulle on kerrottu, että äänestyslipuista pidetään tarkasti huolta ja kirjaa. Voiko äänestyslipun heittää noin vain roskiin? Kopioidaanko lippuja revittyjen tilalle? Palautuvatko ne jokainen oikeaan paikkaan vai kuinka paljon niitä jää välille, kuten tässä tapauksessa palat joutuivat roska-astiaan? – Tässä tapauksessa jää vaalien luotettavuuden tueksi liian paljon arvailujen varaan. Ulkopuolinen ei tiedä kuinka laajaa tällainen toiminta on.

Olen vakuuttunut siitä, että jos asiaan olisi suhtauduttu vakavasti eikä vähätellen. Tapaus olisi ollut selvitettävissä tämän kohteen osalta heti, muttei kuitenkaan toiminnan laajuutta.

Olen ymmärtänyt, että kotiäänestyksessä olisi kaksi eri puolueita edustavaa ns. virkailijaa. Niin kai tässäkin tapauksessa. Mitä ajattelee toinen virkailija nähdessään ja kuullessaan toisen vaativan kotiäänestäjää tekemään oman puolueensa ehdokkaan numeron? Kun toinen hyväksyy protestitta tällaisen eikä tule julkisuuteen, tilanne pahenee.  -  Johtopäätöksenä on, että ei voi välttyä ajatukselta, että toinen saa seuraavassa kohteessa äänen edustamansa puolueen ehdokkaalle. Jakavatko isot puolueet reviirinsä sulle-mulle periaatteella? – Meidän kellarissahan se arvottiin ja voi ihme, meidän Mari voitti!

Tämän tapauksen jälkeen minulle on tultu kertomaan, että vahainkodeissa tietyt ehdokkaat käyvät ja opastavat, mikä numero vanhusten tulee kirjoittaa täyttäessään vaalilippua. Eräs henkilö kertoi, että jätettyihin materiaaleihin oli punakynällä rengastettu tai alleviivattu, mikä numero vanhuksen tulee äänestyslappuun kirjoittaa. – No, vaalityötähän saa tietenkin tehdä, mutta miten tapahtuu varsinainen äänestys niiden kohdalla, jotka vanhuutensa tai sairauksiensa kanssa ovat menettäneet  harkintakykynsä siinä määrin, että heitä johdatellaan äänestämään henkilöä, jota eivät äänestäisi ns. ”terveellä järjellä”. Keski-ikä nousee koko ajan ja suuret ikäluokatkin ovat äänikelpoisia!

Omakohtaisten kokemusteni perusteella tiedän varmasti, että suomalaisessa hallinnon luotettavuudessa ei ole kehumista.  Tiedotusvälineet vaikenevat ja leimaavat oikeudenhakijat. Mielipidekirjoitukset, jotka eivät palvele valtarakenteissa olevia suosikkeja, eivät tule julkaistuiksi tai ne pätkitään pilalle.

Edellisen tapauksen paljastuttua ja sen jälkeen tehdyt toimet sekä suhtautuminen antavat aiheen johtopäätökselle, että hallinnon etiikka on menossa entistä huonompaan suuntaan. – Nyt kaivattaisiin rehellisiä kansanedustajia, jotka kunnioittaisivat ja noudattaisivat itse säätämiään lakeja.

Kun hallinto tekee rikoksen, se muuttuu politiikaksi, kuten Natura 2000-ohjelmassa.

Tämän jälkeen on entistä vaikeampi ymmärtää, mitä tämä kansa ajattelee? Miten Jutta Urpilainen suhtautuu itse moiseen vaalityöhön? Alkaako hänkin todistella, ettei ole todistettu?