"Kun vääryys vallan saapi..."

Virsikirjauudistuksessa poistettiin näin alkava virsi. – Miksi? Ehkäpä siksi, että viime vuosina vallanpitäjiä on vaivannut ”sairaus”, jota salaillaan. Kansalaisten oikeusturvan loukkaukset sallitaan ja hyväksytään laajalti. Asianmukainen ja julkinen ongelmaan puuttuminen on kiusallista, sillä se saattaisi paljastaa hallinnossa personoitavissa olevia uusia ”tautipesäkkeitä”. Julkinen ongelmaan puuttuminen  vaarantaisi tietysti myös ”oikeusvaltion” imagon.

Puolueiden johtohahmot sekä virkakoneisto hyväksyvät, että laillisuusvalvojat asettuvat peittelemään ja puolustamaan sairasta vallankäyttäjää. Näyttää, että ”vallaton” vallankäyttö on pesiytynyt pahasti oikeuslaitokseenkin.  Hyvä esimerkki sairaan vallankäytön ylläpidosta on, kun presidentti Koivisto järjesti presidentinlinnassa 6.5.1992 painostustilaisuuden, johon oli kutsuttu neljäkymmentä eturivin vallankäyttäjää. Mukana korkeimpien oikeuksien presidentit sekä hovioikeuksien johtoa ja yliopistojen arvostetuinta professorikuntaa.  

Tuomiovallan käyttöön kiinnitti huomiota helsinkiläinen käräjätuomari Jussi Nilsson Lakimies-uutisissa  2/2002 julkaisemassaan artikkelissa. Hän totesi, että poliittinen valtaeliitti on alistanut oikeuslaitoksen valvontaansa. Tästä Suomea on huomautettu myös YK:n taholta.

KHO:n hyväksyttyä Kemihaaran suot Natura 2000-ohjelman suojelukohteiksi päätös  sai julkisuutta tiedotusvälineissä. Hyväksyntä päästi oikeuskansleri Paavo Nikulan (vihr.) pälkähästä. Nyt voidaan  arvailla liittyykö asiaan muitakin kytköksiä, kun  oikeusministeriksi nimitettiin henkilö, jolla ei ole juristin koulutusta. Vaikuttaako nimitys Nikulan asemaan, kun hänen Natura kannanottojensa käsittely jatkuu perustuslakivaliokunnassa? Onko valiokunnalla kanttia toimia lain edellyttämällä tavalla, jos oikeuskanslerin todetaan harhauttaneen hallitusta tahallaan? Sen tiedossa on, että Natura-ohjelmasta on salaisia asiakirjoja, joita ei ole annettu edes kansanedustajan nähtäväksi. Salailu hyväksytään, koska se ei näytä huolestuttavan eduskunnan enemmistöä – pikemminkin päinvastoin.

Oikeuskansleri Nikulan toimien lainmukaisuudesta on jätetty perustuslakivaliokunnalle selvityspyyntö, jonka on allekirjoittanut viitisentoista kansanedustajaa. Miksi puolueet alistuvat ja hyväksyvät hallinnon kyseenalaiset teot? Useat asiantuntijat ovat julkisesti todenneet, että  suojeluohjelman toteutus on sekä EU-direktiivien että Suomen lain vastainen, mistä johtunee, että valiokunnan on vaikea keksiä oikeuskanslerin toimet hyväksyvää päätöslauselmaa.

Ympäristöministeriön aikanaan maanomistajille lähettämät suojelusopimukset ovat allekirjoittamattomia, mutta ne katsottiin silti virallisiksi. Mikä olisi tilanne, jos maanomistajat olisivat menetelleet  samoin kuin hallinto eivätkä olisi allekirjoittaneet niitä? Tuskin ympäristöministeriö jatkaisi  kansalaisten oikeuksien loukkausta, ellei Natura 2000 nauttisi laajaa poliittista salahyväksyntää.

Kun Kioton sopimuksen allekirjoittaneet teollisuusmaat eivät kykene täyttämään sopimaansa, ne ostavat oman ympäristönsä sotkentaoikeuksia kehitysmailta. Toiminta on verrattavissa katollisen kirkon aikanaan harjoittamaan anekauppaan. - Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa! Ostetut  ilman ja veden kautta kulkevien saasteiden päästöoikeudet ”laillistavat” saasteiden levittämisen yksityisiltä  perusteitta vallatuille Natura 2000-ranta- ja maa-alueille. Missä on kansanedustajien ja hallinnon johdonmukaisuus ja rehellisyys?

Alpo Ylitalo

Kokkola 2005-10-24