--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:684453 kpl

Kalakantojemme kohtalot

Voivatko kalakannat tuhoutua?

Muutama viikko sitten joukko biologeja ja taloustutkijoita ilmaisi huolensa maapallonlaajuisesta kalakantojen tuhoutumisesta. He ennustavat, että vuoteen 2050 mennessä kalakannat saattavat hävitä, ellei pelastustoimia aloiteta kiireesti. Väitteen mukaan noin 30 % lajeista olisi jo tuhoutunut. Miten meidän kalalajistomme on muuttunut viime vuosikymmeninä?

Suomessakin näkymät ovat erittäin synkät. 50-luvulla Perämeren kalastaja oli huolissaan saatuaan avomeren läheisyydessä ahvenen rysästään. Tapaus enteili siikasaaliiden supistumista. Ahven oli huono viesti veden laadusta ja ns. roskakalan levinneisyydestä. Keväisin saatiin sisäsaaristonkin rysistä joskus lohia. Tämä kanta on supistunut niin, että pyynti sallitaan vasta, kun lohi on mennyt pohjoiseen pyyntipaikkojen ohi.

Särkikalojen ja kiiskien määrä on paisunut räjähdysmäisesti. Niitä on jo siian kutupaikoilla yli kymmenen kilometrin päässä mantereesta ja ahven on levittäytynyt jo mm. Kallan kareille saakka. Muutaman pohjaverkon särki- ja kiiskisaalis voi olla kymmeniä kiloja yössä, mutta ei ainoatakaan siikaa.  Perämeren tuore muikku ja kohta silakkakin voi olla kotitarvekalastajalle harvinaista herkkua, sillä kiiskisaaliin pelko rajoittaa pienisilmäisillä verkoilla pyyntiä.

Vähäarvoisen kalan poisto vesistöistä on jo pahasti myöhässä ja vaikeutuu vuosi vuodelta. Poistettava kala olisi lemmikkieläinten ruokatehtaan raaka-aine. Olisiko hyödyllisempää keskittää varoja veden laadun parantamiseen, kalan poikastuotantoon ja roskakalan poistoon ennen, kuin ohjata niitä puskittuneiden ulkosaarten avaamiseen tukemaan valtion omistaman yhtiön maisemamatkailua?

Vihreät enempää kuin ympäristöjärjestötkään eivät ole osoittaneet huolta siitä, että arvokalat ovat häviämässä ainakin Pohjanlahden ja Perämeren rannikon vesistä. Kansa alkaa ymmärtää, että rantojen luonnonsuojelu olikin niiden sosialisointi, jossa maanomistajat, luonto ja arvokalakannat ovat häviäjiä.

Hylje on vakava uhka Suomen arvokaloille. Kalastajien mielestä kanta on paisutettu käsittämättömän suureksi. Ei ole muistissa, milloin Kekolahden kalasataman suulla Himangalla olisi nähty hylje. 3.11.2006 niitä oli kuuden hylkeen parvi jäällä loikoilemassa. Hylje ei koske verkossa olevaan ahveneen, mutta siiasta, taimenesta ja lohesta jää vain pää tähteeksi. Hylkeet ovat kesyyntyneet niin, että rohkeimmat seuraavat verkonvetoa jopa kymmenen metrin etäisyydellä veneestä.

Alpo Ylitalo, Kokkola 2006-11-05