Kantelu vai kirjallinen kysymys?

Kansalaisen oikeusturvan varmistamiseksi lakiin on kirjoitettu mahdollisuus kannella ylimmille laillisuusvalvojille. Tätä käytetäänkin noin 8 000 kertaa vuodessa. Kantelu tehdään eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille. Vaikka oikeuden tavoitteluun tulee hintaa, kantelija palkkaa usein lakimiehen varmistamaan päämäärään pääsemisen. Vuosikymmenten ajan laillisuusvalvojien ratakisuissa on totuttu siihen, että viranomaiset pääsevät sanktioitta. Kantelija saa kuuluisaksi tulleen ei anna aihetta-päätöksen. Ainoastaan muutama promille ratkaisuista on johtanut syytetoimiin. Jos sanktio tulee, se on yleensä vain huomautus. Joskus kantelun kohde muuttaa päätöstään käsittelyn aikana, jolloin laillisuusvalvoja katsoo asian tulleen korjatuksi ja virkatoimessaan väärän päätöksen tehnyt saa "synninpäästön", vaikka kustannukset jäävät kantelijan tappioksi. - Vaikka Jaakko Jonkka nosti sote- ja kuntauudistuksessa profiiliaan kansalaisen oikeuksien turvaajana, molemmat instanssit ovat kalliita ja lähes turhia. Niillä uskotellaan oikeusturvan täyttävän oikeusvaltion periaatteet. Riippumatta ratkaisuista molempien vuosikertomukset läpäisevät eduskuntakäsittelyn lähes kommenteitta.

Tahtomattanikin olen joutunut seuraamaan oikeushallinnon toimintaa vuosikymmenten ajan. Samalla olen tutustunut satoihin tapauksiin, joissa ei anna aihetta-päätökset ovat jättäneet kansalaiset oikeudettomaan tilaan.

Viimeisimpänä keinonaan ihmiset voivat kääntyä alueensa kansanedustajien puoleen. Heillä on mahdollisuus ja joskus jopa velvollisuus tehdä eduskunnan puhemiehelle kirjallinen kysymys, johon asianomainen ministeri antaa vastauksen kolmen viikon kuluessa. Lähes poikkeuksetta ao. ministeri samaistuu hallintokoneistoon puolustaen viranhaltijoiden ratkaisuja eli kysymys ei tuota toivottua tulosta.

Jos kyseessä on laajoja virkamiespiirejä koskettava asia, kansanedustaja voi jättää kysymyksen tekemättä. Ymmärrettyään asian vakavuuden kansanedustajalle voi syntyä pelko oman aseman jatkosta. Tiedossani on tapaus, jossa virkamies on todennut, että rauhoitu, sinä olet vain kansanedustaja. Varsinkin pitempään kansanedustajana olleet pelkäävät mahdollisuutta joutua viranomaisten koston uhriksi. Kyseeseen voi tulla mustamaalaus, median seuranta, josta voi syntyä uhka tippua seuraavasta eduskunnasta. Voi syntyä este päästä korkeisiin virkoihin. Näin oma etu menee kansanedustajan tehtävän hoidon edelle. Tiedossani on edustajia, jotka myöntävät pelkäävänsä.

Ihminen on raadollinen "oikeus- ja hyvinvointivaltiossakin". Kollegiaalisuus antaa ympäristölle vapaan toimintamahdollisuuden valita asiat ja autettavat henkilöt. Ympäristö- ja oikeushallinnon piirissä ilmenee kiistatonta viranomaissuojelua. - Viimeisin pelottava esimerkki on hovioikeuksien nimitysvallan kytköksistä.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kyseessä olisi "hallintomafia".

Alpo Ylitalo

Kokkola 2013-04-20