Vaalienjälkeinen talous

Vajaa kuukausi vaaleihin ja ehdokkaiden kierrokset kiihtyvät ympäri kenttää. Talousrasitteita lisääviä lupaajiakin löytyy. Kansanedustajaryhmän mukana Oulun vaalipiiriä kiertäneenä kuulee eri itressipiirien toiveita ja pettymyksiä: sotesta, taloudesta, työllisyydestä Kollajan allasrakentamisen kautta aina alkuperäiskansojen oikeuksiin. Aiheet eivät jätä kylmäksi ketään.

Silti vaalitilaisuuksiin on entistä vaikeampaa saada ihmisiä. Ihmetystä herättää, kuinka moni on epävarma kannastaan ja aikoo jättää äänestämättä. Syitä on valtion omaisuuden hävittämisestä velkaisten Etelä-Euroopan maiden, etenkin Kreikan rahoittamiseen, samaa sukupuolta olevien avioliittoihin ja maahanmuuttajiin.

Jokaisen päättäjän pitäisi ymmärtää, ettei työllisyys lisäänny, ellei yksikkökohtaisia tuotanto-kustannuksia saada radikaalisti pudotetuiksi. Vaikeutta korostaa se, ettei euroalueella ole rahaa kulutukseen. Kun kauppa ei  käy, ei ole investointejakaan, vaikka rahaa saisi nollakorolla. Olemme menossa Ruotsissa kuusi- ja seitsemänkymmentäluvuilla tapahtuneeseen kehitykseen, jolloin ruotsalaisille kelpasivat vain paremmat työt ja suomalaiset olivat tyytyväisiä, kunhan pääsivät  työhön siellä.

Vartiasen ja Borgin julkaisu talouden pelastamisesta ei sisällä mitään sellaista, mitä vanhat poliitikot  eivät olisi tienneet. Untuvikoille juttu on outo. Vartiaisellakin silmät avautuivat ja tuli muutto demareista oikeistolaiseksi. - Mitä selvityksestä seuraa?

Nykyisellä vaalijärjestelmällä ammattiliittojen puristuksessa oleva valtionhallinto on kykenemätön suuriin uudistuksiin. Jos kunta- ja eduskuntavaalit olisivat samaan aikaan, taloutta voitaisiin tervehdyttää kovinkin ottein.  Nykyisellään pelko kannatuksen menetyksestä estää  pakkotoimien käytön talouden tervehdyttämisessä. Nykysysteemillä emme voi sulkea pois virkamieshallitus-takaan, koska jossain välissä jonkun on pakko puuttua kilpailukyvyn palatuttamiseen.  Mitä nopeammin päätökset tehdään, sen kivuttomampia ne ovat.  

Kannatuksen säilyttämiseksi käytetään kiertoratkaisua ja tuodaan maahan lisää työvoimaa. Näin syntyy tilanne, joka oli Ruotsissa em. ajankohtana. Halpaa työväkeä paljon, jolloin lisääntynyt työvoiman tarjonta pudottaa palkkoja ja yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia. Tämäkin mahdollisuus voidaan töpeksiä vihreiden ympäristö- ja energiaveroilla, tuki- ym. lakoilla ja ajaa tuottoa etsiviä pääomia entistä nopeammin mm. Kauko-Itään. Seurauksena on räjähdysmäinen työttömyyden kasvu. - Vaaleilla etsitään näiden ratkaisujen toteuttajiksi kykeneviä kansanedustajia, sillä "viralliseksi" työttömyysprosentiksi kirjataan nyt jopa 10,1.

Alpo Ylitalo

Kokkola 2015-03-30