--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:262791 kpl

Pelottelua, hillintää vai hallintaa

Kesäkuussa metsäalan tutkijatohtori kertoi, että suomalaisen raakapuun korkea hinta ja huono saatavuus voivat lopettaa sellunkeiton Suomesta. Esittäjän profetia perustuu tietoon sellutehdasinvestoinnista Uruguaihin ja sikäläisten olosuhteiden eduista. Painostaako koditon pääoma puun hintaa alas?

Stora-Enson toimihenkilölakon uhalla saatu palkankorotus kohdistuu myös kantohintaan. Vaikka lakko- ja palkkakustannuksista puhutaan vain hetki, niiden vaikutukset pysyvät. Kartellien ja halvan Venäjän puun avulla matalana pidetty raakapuun hinta teki metsänhoitotöistä kannattamattomia ja hoitamattomista metsistä vajaatuottoisia. Myös ylimitoitetut suojelualueet supistavat raaka-ainevaroja, mutta silti niitä tehdään lisää. Tuontipuun varaan tehdyt investoinnit vaarantuvat, sillä tuontitulli vaikeuttaa raaka-ainehuoltoa, mutta toisaalta se antaa vetoapua Suomen metsänhoitotöille.

Venäjä on etujaan ajava ja Venäjä, vaikka presidentti Dimitri Medvedev lupaili suomalais-ugrilaisten juhlilla presidentti Tarja Haloselle, että tullit voidaan ottaa kauppakomissiossa uudelleen tarkasteluun. Valtiovalta vannoo markkinatalouteen ja yksityistämiseen, mutta silti se on valmis tukemaan pörssiyhtiöitä. – Noin vuosikymmen sitten metsäjätit tarvitsivat rahaa maailmanvalloitukseen ja myivät metsänsä tuottamattomina pois. Ylitarjontatilanteessa katetta on vaikea saada lopputuotteen hinnalla.    

Sahateollisuudessa vuorineuvosajan kustannusrakenne on auttamattomasti ohi. Pienet, tehokkaat 12-15 työntekijän sahat ovat tulevaisuutta. Neuvoselintason ylläpitoon kykenevät sellunkeittäjät toivat tehtailleen raaka-aineita Etelä-Amerikasta. Eukalyptuksen koejalostus rahoitettiin halvalla kotimaan puulla. Koetulosten perusteella pääosin ulkomaalaisomistukseen siirtynyt metsäteollisuus rakentaakin nyt tehtaita lähemmäs uusia nopeakasvuisia raaka-aineen tuottajia. Investointeja tukevat pienet palkat, öljyn hinta ja pohjoisen havumetsävyöhykkeen vuosikasvun hitaus. Profetia enteilee paluuta 50-luvulle, jolloin puuta vietiin jalostamatta ulkomaille. Maksoihan Kiina viime vuonna 90 euroa kiintokuutiosta, kun Suomessa keskihinta oli 37,70 euroa.

Ovatko poliittiset päätöksentekijät kypsiä ymmärtämään, mihin suuntaan ns. suomalaista metsäteollisuutta ollaan johtamassa? Mistä metsänomistajat saavat faktatietoa markkinatilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä, jos hallintoon enempää kuin edunvalvojiinkaan ei voi luottaa?  Vanhojen puolueiden aika ja rahat menevät omien reviireiden suojeluun sekä nokkimisjärjestystä ylläpitävään hankintaan ja valvontaan. Ne käyttävät ohjattavissa olevia joo-miehiä sekä lisäävät politiikkaan kyllästyneiden määrää.

(Ketä hyödyttää asetus, jolla haja-asutusalueiden asukkaat velvoitettiin vähentämään Itämeren fosforikuormitusta?)

Juhannuksen edellä tutkimusprofessori kehui suurten järvien ja lähes koko merenrannikon veden laatua hyväksi, vaikka arvokaloja on vähemmän kuin koskaan. Kalastus ei elätä ja siksi ammatti-kalastajien määrä on pudonnut jo alle tuhannen. - Mihin professorin  lausunto perustuu ja tähtää, kun huonokutoisissa vesistöissä viihtyvät kalalajit ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti? Luonnonsiika on kohta harvinaista herkkua.  Muutos on tapahtunut vajaan 50 vuoden aikana.  Makuaisti ei muutu vaikka särkeä, lahnaa ja kiiskeä nimitettäisiin arvokaloiksi. Veden laatua kehuen arvokalat eivät lisäänny. Meillä tehdään kalliita, mutta luonnolle merkitykseltään kyseenalaisia suojeluhankkeita. Profetioiden esittäjiä on kutsuttu ennenkin apuun, kun tarvitaan hoitoa kansan kipeisiin avohaavoihin. Parantava tekijä on lyhytvaikutteinen lohdutus. Olisiko myös vesistöjen tilassa ja kalakantojen muutoksessa profetian paikka?

Yksityistämisen jälkeen omistuksen keskittyminen antaa tilaisuuden lisätä voittoja. Kaksi huomattavaa valtion virkamiestä huomautti jo kaupan keskittymisen vaikutuksista. Omistuksen keskittyminen antoi lannoiteteollisuudelle mahdollisuuden korottaa hintoja. Nousu siirtyy elintarvikkeiden hintoihin.

Salaisen vaalirahan avulla ylläpidetty valta ei takaa koulutuksen ja kokemuksen kautta saadun pätevyyden hyödyntämistä. Pääomapiirien valta ja tavoitteet konkretisoituvat kuuliaisten kautta. Luottamusta päättäjiin ei ainakaan lisää se, että ministeriainesta olevat saivat vaalirahaa veroparatiiseista ja jotkut vielä vaalien jälkeen! Kirjoitin aiheesta 28.5.2007 artikkelin: Vaalirahoituksen salat. Rahan, suvun tai hv-järjestön tuella saatu asema ei takaa kansalle hyvinvointia. Henkilövalinnoissa pätevyyden merkitystä tulee korostaa eikä taidoista tule tehdä aliarvostettavaa.

Kepun maa- ja metsätalouden edunvalvojan rooli on muuttunut vuorineuvosten ja pörssisijoittajien edunvalvonnaksi. Ylikapasiteetin ylläpito vaatii Venäjää perumaan puutullinsa, jotta suomalaisen kuitupuun hinta pysyy alhaalla.  Rahoittiko metsäteollisuus vaaleja? Sora-Enson Amerikanseikkailu osoitti, että vuorineuvoksen valvonnassa tehty riskianalyysi tuotti viiden miljardin tappion. Hallinto, kuten teollisuusinvestoinnitkin tarvitsevat entistä enemmän fakta- kuin mututietoa. Pelottelu ja vakuuttelu eivät korjaa ongelmia.

Alpo Ylitalo, Kokkola 2008-06-30