--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:262791 kpl

Mielipidekirjoituksellakin vaikutetaan

Sanomalehdet Keskipohjanmaa, Pohjalainen ja Kaleva ovat julkaisseet kiitettävästi vaikeitakin yhteiskunnan perusarvoja pöyhiviä artikkeleitani. Kirjoitukseni ”Sananvapaus voitti: EIT tuomitsi valtion korvauksiin” Pohjalaisessa 3.8.2010 aiheutti vuosikymmeniä hartaasti toivomani keskustelun oikeuslaitoksen kyvystä ja halusta taata kansalaisen oikeusturva. Pyysin juristeja ja kansanedustajia keskusteluun.

Vaasan hovioikeuden ex-presidentti Erkki Rintala otti haasteen ja jatkoi aiheesta Helsingin Sanomissa 6.9. Tämä johti kansanedustaja Jakob Södermanin tekemään kirjallisen kysymyksen oikeuslaitoksemme vakavista epäkohdista. Toivon keskustelun jatkuvan. Pelkään, ettei se jatku eikä ongelmaton kansanosa ymmärrä em. herrojen kannanottojen arvoa ennen kuin vuosien, ehkäpä vuosikymmenten kuluttua.

- Kun suomalainen virkahenkilö tekee riittävän suuren rikoksen, sitä ei voida ratkaista lainmukaisin keinoin.

Oikeuskulttuurimme vaikuttajan Erkki Rintalan kirjoitus osoittaa poikkeuksellisen ryhdikästä kriittisyyttä. Kansanedustaja Jakob Söderman on EU:n entinen oikeusasiamies. Hänen Rintalan kirjoituksen sisällöstä jättämänsä kirjallisen kysymyksen (KK 650/2010 vp) arvo nousee. Toimittaja Seija Seliön oikeusongelmiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta (EIT) saama voittoisa päätös ei ole johtanut Suomessa mihinkään toimiin. Kansanedustaja Pentti Oinonen jätti puolestaan tämän päätöksen johdosta kirjallisen kysymyksen (KK 702/2010 vp) oikeusministeri Tuija Braxin vastattavaksi. Vastaus sisältää sanatarkasti ainakin neljä kappaletta samaa tekstiä, mitä Södermanin po. kysymykseen saama vastaus sisältää.

Braxin vastaus noudattaa vallanpitäjän omaksumaa linjaa eikä kerro oikeuskulttuuristamme mitään sellaista, mitä ei olisi voinut ennakoida. Se osoittaa ministeriön välinpitämätöntä suhtautumista kirjallisiin kysymyksiin. Ministerille on tärkeätä, että protokollaa noudatetaan, olipa vastauksen sisältö mitä tahansa. – Tämä on maan tapa, jolla lohdutetaan kansalaista, muttei ole ratkaisu ongelmiin. Tapa paljastaa, miten oikeusministeriö suhtautuu kansalaisen oikeusturvaan.

Keskustelu tutkija Liisa Mariaporin kanssa hänen EIT:sta saamastaan päätöksestä palautti mieleeni vuosikymmenet, joiden aikana itse taistelin oikeuksieni puolesta. Perustettuamme vuonna 1986 Kansalaisen oikeusturva ry:n sadat hädissään olevat neuvottomat ihmiset ovat ottaneet yhteyttä allekirjoittaneeseen etsiessään apua oikeusongelmiinsa. Reilu neljännesvuosisata eli työkykyisin osa elämästäni on kulunut taistelussa vääryyttä vastaan. Vastoinkäymisistä huolimatta olen jaksanut toivoa, että työllämme olisi myös kanssaihmisiä hyödyttävä merkitys eivätkä taisteluumme kulutetut voimavarat olisi valuneet hukkaan.

Muistelen Seija Seliön viime vuosituhannen lopulla Ilkassa julkaistua Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki Rintalan eläköitymishaastattelua. Mielikuvani otsikosta on, että Suomi istuu oikeusvaltioiden takarivissä Puolan ja Italian takana. Kysyin Rintalan nykyistä käsitystä oikeuslaitoksemme tilasta ja lainkäytön kansalaiselle antamasta oikeusturvasta. Hän on huolissaan siitä, kun Suomi saa EIT:sta liian paljon langettavia päätöksiä. Kysymykseeni konkurssipesien varojen hoidosta hän totesi, ettei niiden hoitoa valvota käytännössä ollenkaan. Kehityksestä huolimatta hän kertoi lieventäneensä am. otsikkoa seuraavaksi: Suomea ei voi sanoa eturivin oikeusvaltioksi. Se oli myös hänen Hs:n vieraskynäpalstalla 6.8.2010 olleen artikkelinsa otsikko.

Allekirjoittaneen kokemat oikeudenloukkaukset on sovittu oikeusministeriön kanssa kirjallisin sopimuksin. Oikeudettomassa tilassa eläneen perheellisen on kuitenkin mahdotonta unohtaa koskaan koettuja vääryyksiä ja taloudellisia menetyksiä. Yli 20 vuotta kestäneen vääryyden aktiivinen ylläpitäjä oli paikallinen poliisi, joka pyysi verottajalta tukea. Virkakoneistossa ei kyetä ajattelemaan sitä, minkä painajaisen he sälyttävät uhrin koko perheelle. Mitä virkahenkilön anargia maksaa yhteiskunnalle? Miten oikeusmurhan uhriksi joutuneen perheen jokapäiväinen elämä muuttuu ja miten aikuistuvat lapset kokevat sanan oikeusvaltio?

 

Miksi virsi 440: Jo vääryys vallan saapi poistettiin virsikirjasta?

Ei liene sattuma, miksi virsikirjaa uudistettaessa em. virsi on jätetty pois. Vanhojen puolueiden koneistot ja kansanedustajat ovat tällä vaalikaudella todistaneet sen, miksi virsi on poistettu. Hyväksyykö vaitelias kirkko kaiken? Hallinto on huolehtinut, että vanha, sen uskottavuutta luonnehtiva sananlasku: ei korppi korppia noki ei ole rauennut käyttämättömänä. - Oikeusturvaa luonnehditaan myös sanomalla: tervehdittyäsi juristia kädestä pitäen laske sormesi.

Kirjoittaessani tätä mieleeni palautuivat virren säkeet: ”Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan, on valhe vallan päällä ja vääryys voimissaan. Ei kuulla kurjan ääntä ja köyhää sorretaan ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan”. Virren poistaminen viittaa myös siihen, että kirkko olisi perillä yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden tilasta, muttei halua tai voi puuttua auttaakseen ”maallisen” hallinnon uhreiksi joutuneita. - Puolueiden lain ulkopuolella toimineet vaalirahoitusorganisaatiot todistavat virren sanojen kuvaavan yhteiskunnan tilaa. Mm. kansanedustaja Jutta Urpilaisen kahteen kokoukseen osallistumisesta nostamat yhteensä 13 900 euron suuruiset palkkiot eivät vähennä virren sanojen merkitystä.

Ihmiset alistuvat oikeudettomuuteen taisteltuaan oikeusasteet läpi tai silloin, kun ovat joutuneet varattomina tai kalliiden oikeudenkäyntikulujen pelossa luopumaan oikeuksiensa tavoittelusta. Kuitenkin viimeistään silloin, kun uhri ymmärtää voimattomuutensa ja sen, että järjestelmä on kuitenkin oikeassa ja yksilö väärässä. Ei ole harvinaista, että hallinnossa toimivat epärehelliset viranhaltijat ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat mielenterveysongelmia ja jopa itsemurhia.

 

Ministerin vastauksen vaikutus talouteen

Tutustumisenarvoinen vastaus kirjallisiin kysymyksiin on luettavissa internetistä. Siitä ilmenee, miten kollegiaalisesti tai yksimielisesti myötäillen hallinto suhtautuu virkahenkilöiden toimintaan.

Ministeri Braxin vastaus jatkaa kalliiseen valituskierteeseen johtavaa viranomaisten lainkäytön perinnettä. Se ei pyri todistamaan, että oikeuksiinsa pyrkivää autettaisiin, mutta lainkäyttäjää puolustetaan erilaisin verukkein vedoten jopa rahanpuutteeseen. Kansan oikeusturvaa loukkaavaan valituskierteeseen johtavat hallintotoimet tulevat kalliiksi ja aiheuttavat hallinnolle huonon maineen. Poliitikot pyrkivät kohentamaan hallinnon mainetta maininnalla, että Suomi on oikeus- ja hyvinvointivaltio. Näin he kehuvat omaa ja edeltäjiensä työtä!

 

Perustuslakituomioistuin

Perustuslakituomioistuimen puuttuminen johtuu poliittisesta yksimielisyydestä. Perustuslakivalio-kunnan jäsenet ovat kansanedustajia eli poliitikkoja, joista monet jo aikaisemmassa, esim. lainkäyttöön liittyvässä virassaan ovat tottuneet, ettei virka-asemassa olevaa uhkaa mikään tekivätpä he niin tai näin. Jokainen juristi tietää, ettei laillisuusvalvonta ole uhka, vaan puolustaja lakia väärin käyttäneelle viranhaltijalle. Laillisuusvalvojat ovat suoltaneet vuosikymmenestä toiseen ”Ei anna aihetta”-päätöksiä.

Ex-oikeusasiamies Lauri Lehtimaja esitti, ettei kaikkia kanteluita tarvitsisi edes diarioida eli merkitä kirjoihin, koska virasto hukkuu niihin. – Eikö olisi ollut viisaampaa vaatia hallintoa soveltamaan lakia sen tarkoittamalla tavalla, jolloin kantelutkin vähentyisivät.

 

Kansa hyväksyy

Kuinka kauan kansa hyväksyy ilman laajaa vastarintaa virkakoneiston lainkäytön? Kuntahallin-nosta lähtien luottamushenkilöiltä vallan kaapannut virkakoneisto ei suostu sääntömuutoksiin. Vaalirahoitusta koskevassa lakiuudistuksessa jätettiin porsaanreikä.

Muistamme, että lähes jokaisten vaalien rahoituksessa on todettu lainvastaisuuksia. Lain säätäneet rikkovat sitä itse. Jouduttuaan epäillyiksi tai jopa jouduttuaan epäillyksi rikoksesta, he käynnistävät uuden lainsäädännön aikaansaamisen, kuten nytkin kävi. Vanhaa kelvottomaksi paljastunutta lakia korjaamaan pyydettiin Lauri Tarastin joukkue. Uusitusta laista voidaan sanoa jo nyt, ettei entinen meno muutu. Seuraavan kerran, kun jäädään kiinni vaalirahoituksen lainvastaisuuksista, säädetään taas uusi laki. - Ja kansa hyväksyy.

 

Veronmaksajan asema on muutoksessa

Joillekin valta on niin ”makiaa”, että heidän asemansa pysyvyyden vakuudeksi ympärille hankitaan joo-miesverkosto. Heidän kuuliaisuutensa ja kandien harmittomuus taataan vaalirahoituksin ja tulevaisuudenlupauksin. Nuori alle kolmekymppinen koulusta politiikkaan rahan avulla päässyt joutuu kuuliaisena toteuttamaan rahoittajansa toiveita. Pääministeri Vanhanen ei ”hoksannut” jääviyttään. – Osallistuessaan vaalirahoituksen jakamiseen hän ohjaa sitä myös itselleen. Jää nähtäväksi löytyykö tällä vaalikaudella kaksi hoksaamatonta pääministeriä. Heidän pyrkimyksensä on ollut taata, että muutaman hengen ydinporukka säilyy vallassa vaaleista toisiin. He myöntävät itselleen verovaroista, valtionlaitosten tai yhdistysten varoista palkkioita. Tämä on mahdollistanut luultua huomattavasti laajemman joo-henkilöiden verkoston ylläpidon.

Kansainvälistyneessä, nopeasyklisessä maailmassa Suomen puolueiden ideologiaeroilla ei ole enää suurta merkitystä. Sen vuoksi pitäisi varautua kansakuntana sopeutumaan kansainvälisen talouden realiteetteihin. Ellemme sopeudu, meille käy, kuten Kreikalle kävi. Kun kansa ymmärtää hallinnon eläneen velaksi yli varojen, se ei hyväksy etujensa leikkauksia. Se tulee kaduille ja aloittaa lakkoilun. Mahdolliset mellakat heikentävät kilpailukykyä ja talouden selviämismahdollisuuksia. Teolliset työpaikat alkavat paeta maasta samaan aikaan, kun tänne otetaan kalliiksi tulevia pakolaisia. Rikollisesti hankitun vaalirahan avulla valikoidut vaikuttajat voivat olla este terveelle talouskehitykselle ja estää kykenevien vaikutusmahdollisuudet. 

Kansalaisryhmien turvattomimman osan muodostavat nuoret lapsiperheet, yksinhuoltajat, eläkeläiset, sairaat, opiskelijat, pätkätyöläiset ja niihin verrattavat. Ts. ne, keiden lakoilla ei voida järkyttää virkakoneiston asemaa, talouden toimivuutta eikä yhteiskuntarauhaa.

 

Erkki Rintalan ja Jakob Södermanin

asema ei tarvitse enää joo-miesten tukea. Heidän ei tarvitse kirjoittaa julkisuuden tavoittelussa, vaan huolestuneena maan tavasta he uskaltavat puhua ja kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Södermanilla lienee säilynyt oikeusasiamiehenä omaksuttu virkamiesmyönteisempi näkemys. Tuomioistuimissa käsittelyn kestoajan pituus ja merkitys ei ole niin suuri kuin ratkaisun päätyminen oikeaan lopputulokseen. Tukiessaan hallintoa oikeusoppineet ja tiedotusvälineet johtavat lukijaa mielellään hiukan sivuraiteille toisarvoisten asioiden pohdintaan.

 

Alpo Ylitalo

kaupunginvaltuutettu, Ps.

Kokkola

2010-10-13