--- ALPOLLA ON ASIAA --- "Moraali"vaalit 2011 ---

ALPOLLA ON ASIAA

Klikkaa Yhteystiedot- ja/tai Linkkejä-kohtaan. Siellä on nettisivuja, joilta löytyy lisää asiaa ja mietittävää!

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:684661 kpl

Lapsuuteni joulu

Ensimmäiset muistikuvamme joulusta ovat erilaisia. Monet saattavat liittyä joulupukkiin, jonka arvostus ja merkitys ovat säilyneet nykylapsillekin. Muistikuviin liittyy kuusen koristelu, leipominen, laatikkojen ja kinkun paisto tai vaikkapa siivoukset. Elämä on muuttunut.

Sodan jälkeen ulkokellari tai perunakuoppa oli jääkaappi. Maaseudun pienenkin talouden karsinassa kasvoi jouluksi sika. Läskin paksuudesta saattoi päätellä emännän kasvattajantaidot: mitä paksumpi läski sen parempi emäntä. Sian teurastus oli merkittävä tapahtuma.

Perinnettä ja merkitystä joulun valmisteluun sekä sian ja ihmisen eroja ja olemusta selvitteli täältä poistunut laulujen riimittelijä Juice Leskinen. Hän omisti laulun sialle: ”Sinappihuntu on sialla yllä. - Sika, ihminen on sitä,  mitä hän syö - sika”.

Joulun odotus ja velvoittava vaikutus tuntui lapsissa. Tunteet olivat onnen- ja pelonsekaisia. Todellisen häiritsevän pelon teki lumen puute. – Yleensä sitä oli toisin kuin nyt. Ainakin sen verran, että joku katkaisi jo joulupäivänä mäessä pukilta saamansa sukset.

Joulun tavat muodostavat kansanperinteen, mutta monen sisimpää jää tapahtuma, mistä juhla alkaa. Radion välitti, jos kohinan seasta kuului, 1200-luvulta periytyvän Turun joulurauhanjulistuksen. – Pysyviä aattoiltapäivän muistoja on lattian pesu juuriharjalla, kuivaus riekaleiksi kuluneella flanellipaitaluutulla, jonka jälkeen puhtaat matot levitettiin paikoilleen. Niillä peittyivät kuluneista lankuista kohoavat oksat ja reunasälöt sekä vuosikymmenten joulumuistot.

Joulutunnelmaa korostava kuusen koristelu alkoi vasta, kun olimme kuunnelleet hiiskahtamatta radiosta syvästä ymmärtämyksestä maalaisväestöä kohtaan vuonna 1939 Nobel-palkitun kirjailijan F.E. Sillanpään joulupakinan. - Taatan paatoksellinen ja monotonisuuteen viritetty ääni oli ilmaisurikas. Se loihti lapsen mieleen paimenten pimeällä Betlehemin taivaalla näkemän kirkkaan tähden. Tai pientareelle jääneen pelottavan synkän ihmishahmoa muistuttavan kuusentärrin, jonka pitkä varjo piirtyi hangelle. Myllykolun äijä aisti tämän heinänhakumatkallaan punertavan iltapäivän auringonsäteissä, kirpeän pakkasen sinertäväksi värittäneellä kumpuilevalla talvitien reunahangella. Pienuudessaankin lumipeitteinen kuusentärri korosti jykevää luojan luontoa. Mielikuvat pimenevästä tähtitaivaasta, synkistä varjoista ja lumisista kummuista olivat niin todellisia, että viluväreet puistattivat lapsen selkää.

Joulua oli odotettu pitkä pimeä syksy.  Monet askareet oli tehty - jopa mielellään tietoisina ikkunan takaa kurkistelevista tontuista. Ne kun veivät joulupukille tietoja itse kunkin ahkeruudesta ja käytöksestä.

Taatan kielikuvat joulun valmisteluista saivat syksyllä lampaiden teurastuksen jälkeen tehdyn harmaan alatopin, suolisyltyn ja mustan verimakkaran näyttämään herkuilta joulupöydällä. Joulusaunan jälkeen koitti herkkuhetki: Perhe asettui pitkän pöydän ääreen syömään. Kastoimme perunapuurolusikkaa voisilmän korvanneessa sulassa sianrasvassa ja väliin haukkasimme kakluunissa halsterilla paistettua suolasilakkaa. – Ruokailun kohota: jälkiruuaksi saimme kupin ruisjauhoihin kuorimattoman maidon kanssa sekoitettuja puolukoita, joihin oli joulun kunniaksi ripautettu hyppysellinen hienoasokeria. –Emme osanneet kaivata muuta.

Jouluaaton jännitys huipentui pukin tuloon. Hänellä saattoi olla tutunnäköiset huopatossut, mutta turkki, jossa oli villapuoli päällä, oli outo. Olipa pukilla kerran saman käden etusormi poikki kuin isällä. – Perinnelahja: nelilapsisen perheen pieneen potkukelkkaan vaihtui vuosien varrella neljät erilaiset puuosat ja värikin oli hiukan muuttunut. Jokaiselle saajalle lahja oli silti yhtä mieluisa. Perhe eli varojensa mukaan eivätkä vanhemmat lapset omineet nuorimman lahjaa.

Alpo Ylitalo, Kokkola

2007-12-23