Esimerkki hallinnon toimivuuden uskottavuudesta

 

Kalajoen kaupunki teki selvityksen Himankajoen kunnostustarpeesta ja kustannuksista. Vuosien  2009 - 2011 välillä tehtyjen selvitysten mukaan joen yläjuoksulta veden tuoma humus oli täyttänyt alajuoksua n.750 metrin pituudelta. Poistettavan humuksen määrä oli n. 4500 m3. Joki toimii vii-meisen kosken alta mereen asti noin 150 veneen satamana. Se oli mataloitunut niin, että meriveden korkeuden ollessa miinuksella joki on lähes kulkukelvoton.  

Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi piti teettää konsultilla. Sen hinta oli noin 8.000 euroa ja maksaja tietenkin jakokunta vesialueen omistajana. 

Edellä mainittuna ajanjaksona tehtyjen selvitysten pohjalta tuotettujen laskelmien mukaan hankkeen kustannusarvioksi tuli n. 180.000 euroa. Pohjanpään yhteisalueiden jakokunta yritti useita vuosia löytää rahoittajaa, mutta sitä ei löytynyt. Joella on huomattavan suuri merkitys kalastuksesta sekä maa- ja karjataloudesta elantonsa saaville rannikon noin 800 asukkaalle. Jokisuun madaltuminen vähensi jokeen kutemaan nousevan kalan määrää. Maan kohoaminen ja lietteen tulo jatkuvat, samoin meriveden korkeusvaihtelut, olipa joen tilanne mikä tahansa. Pohjoisen ja koillisen tuulilla isommat veneet eivät päässeet jokeen eivätkä sieltä merelle.    

Ollessani aiemmin lähes 20 vuotta jakokunnan puheenjohtajana valtiovalta teki rantojensuojeluoh-jelman, jolla sosialisoitiin rantojen arvoa. Myöhemmin huomattiin, että kaikki seudun uhanalaiset kasvit, eläimet sekä luontotyypit esiintyivät juuri suojelualueella. Aluevalinnat teki naapuripitäjän maanviljelijä ja kokoomuspoliitikko. Edellisen perusteella samaan rantojensuojeluun valittu saaristo valittiin myös Natura 2000-suojelukohteeksi. Ao. ministerinä ollut Pekka Haavisto totesi edus-kunnassa sosialisointia vastustaneelle jakokuntien lähetystölle, että ensin valitaan kohteet ja sitten keksitään perusteet.

Saariston rantojen kaavoitus oli ollut jo vuosia vireillä, kun Natura-2000 ohjelmaa alettiin puuhata. Siihen hurahtaneet hysteerikot poistivat kaavaehdotuksesta 137 tonttia. Puolustimme kaikin              käytettävissä ollein keinoin maanomistajien oikeuksia, mutta "haavistolaiset" voittivat ja maan-omistajat sekä kaavoittaja hävisivät. - Virkamiehet keksivät keinon, miten kaavoittajaa autetaan, kun hänen palkkionsa perustui tonttien lukumäärään.  Kaavoittajan palkkio oli n. 2.400 mk/tontti, joten hänen palkkionsa supistui hyväksymättömien tonttien määrällä.

Kantelimme eduskunnan oikeusasiamiehelle kaavoittajalle "kieroillen" maksetusta suojelukorvauk-sesta, mutta tulos oli vakio: ei anna aihetta! Kaavoituksen valmistuttua vuokratontit myytiin vuokralaisille ja varat jaettiin manttaaliosalukujen perusteella maanomistajille. 

 

Jakokunnan puheenjohtaja vaihtuu

Himangankylälle tullut "tehominiä" järjesteli paikkakunnan nokkimisjärjestyksen uuteen uskoon. Hänen johdollaan valmisteltiin meikäläisen ajamista pois jakokunnan pj:n paikalta. "Uusiorouvan" piti saada tilalleni löytämänsä vanhapoika.

Rantatonttien myynnin jälkeen yleisiin kokouksiin osallistui kymmenkunta manttaalinomistajaa. Ennen kaavoitusta ja tonttien myyntiä niihin osallistujia oli ollut reilusti yli sata.  "Uusiorouva" sai helposti järjesteltyä joukkovoimaa puheenjohtajan vaihtoon. Syynä pidettiin sitä, etten asunut enää kotikylälläni Himangankylällä vaan Kokkolassa. 

Olin kuullut useilta tahoilta "tehominiän" puuhasta tämän järjestellessä kylän nokkimisjärjestystä uusiksi ja miestään Pohjanpään yhteisalueiden jakokunnan puheenjohtajaksi. - Niin hän oli päättänyt minun kohtaloni, kuten Antti Rokka toteaa "Tuntematon sotilas"-teoksessa. Tämä oli saanut muutaman henkilön ajatuksensa taakse. 

Avatessani seuraavan yleisen kokouksen ilmoitin avauspuheessani, etten jatka enää puheenjoh-tajana, joten minun vuokseni ei tarvitse äänestää. Kiitin luottamuksesta, jota minulle oli tuulisella talkoopaikalla osoitettu lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Kerroin havaintoni kokouksiin osal-listuvien määrästä ja totesin, ettei jäseniä enää kiinnosta jakokuntaa koskevat päätökset, kun suuret asiat olivat järjestyksessä ja taakse jäänyttä elämää. 

Minua pyydettiin uudestaan jakokunnan puheenjohtajaksi

Himankajoen ruoppaukseen, jota termiä ympäristöviranomaiset eivät salli työstä käytettävän, ei oltu saatu rahoitusta. Kesällä 2018 jakokunnan toimitsijamiehet pyysivät minut Himankakylän rantaan  tilaisuuteen, jossa he pyysivät minua palaamaan puheenjohtajaksi. Monista yrityksistä huolimatta jakokunta ei saanut rahoitusta joen kunnostamiseksi, joten jakokunnan toimitsijamiehet halusivat minut takaisin. He luottivat mahdollisuuteeni löytää hankkeelle rahoitus.

Koska tiesin, miksi minua pyydettiin palaamaan, pyysin paikalle myös Ylivieskan Rieska Leaderin edustajia kertomaan, mitä mahdollisuuksia heillä olisi osallistua rahoitusjärjestelyihin.  Tapasimme Himankakylän rannassa, jossa jokainen näki joessa vallitsevan tilanteen.

Rieska Leaderin edustajat Kirsti Oulasmaa ja Heidi Pasanen tutustuivat mm. ahtaiksi käyviin pai-koitusalueisiin sekä lähes 150 veneen suojaiseen jokisatamaan. Paikalle oli saapunut ympäristön kyliltä joitakin veneiden omistajia. Läsnä olleet ymmärsivät joen kunnostusperusteet ja rahoitus-tarpeen. Saimme Rieska Leader ry:n osallistuneilta lupauksen parkkipaikan kunnostukseen ja laajennukseen, muttei joen kunnostusruoppaukseen.

 

Alustavat rahoitusselvittelyt alkavat

Kalajoen kaupungin tekemä joen kunnostuksen kustannusarvio oli lähes kymmenen vuotta vanha, joten se päivitettiin vastaamaan vuoden 2018 kustannustasoa. Päivitykseen käytetyt tietolähteet olivat varovaisia antamiensa lukujen suhteen, mutta silti työn kustannusarvio nousi n. 210.000 euroon. Hämmästelin pientä kustannusnousua, mutta hyväksyin ammattilaisten arviot. 

Jo alustavissa kunnostuksen kustannusselvittelyissä törmäsin maalaisjärjellä ajatellen käsittämät-tömiin kustannuslaskelmien näkemyseroihin.  

Kutsuin Himangan mökillemme neljä kansanedustajaa saunomaan ja kalastamaan. Samalla halusin esitellä heille Himankajoen kunnostustarpeen sekä kuulla heidän näkemyksensä saada rahoitus myös Kekolahden kalasataman laajennukseen. Kävimme vieraiden kanssa läpi Kalajoen kaupungin kymmenisen vuotta vanhat suunnitelmat sekä päivitetyt kustannuslaskelmat. He saivat käsityksen työmäärästä sekä arvion rahoitustarpeesta.

Ajelimme veneellä Kekolahden kalasatamaan, jossa totesimme sataman olevan viimeistä paikkaa myöten käytössä eikä kaikille veneille ollut laituripaikkaa. Laajennustarve oli kaikkien todettavis-sa. Näytin vieraille merikartalta Kekolahteen tulevan 4 m syvyisen väylän ja sen linjavalot. He ymmärsivät, että siihen kannattaa satsata, koska maankohoaminen ei ole ongelma ainakaan sataan vuoteen.

Aamulla menimme Raumankarin markkinoille, jossa pystytimme perussuomalaisten teltan. Antti Rantakangas tapasi Himangan keskustalisia ja minä pidin juhlapuheen runsaalle tuhatpäiselle markkinaväelle.

Vieraat olivat vakuuttuneita joen kunnostustarpeesta ja he lupasivat esittää varoja myönnettäväksi  200.000 euroa ns. eduskunnan joululahjarahoista.  Esitin heillekin selvityksen, jonka mukaan  laajennuksesta hyötyisi noin 800 kylien asukasta. He totesivat hankkeen tarpeelliseksi ja helposti puolustettavaksi.  

Riittäisikö raha myös Kekolahden sataman laajennukseen?

Entisenä traktori- ja maansiirtokonekauppiaana kävin muutamien tuntemieni alan yrittäjien kanssa  keskusteluja molempien kohteiden maaperästä, siirrettävistä maamassoista sekä läjitysalueista. Urakoitsijat saivat Kalajoen kaupungin joesta tekemät suunnitelmat, joista ilmeni poistettavien massojen määrät. Vihjattuani Kekolahden laajennusmahdollisuudesta joku urakoitsija kävi teke-mässä maaperätutkimuksia mahdollisia tarjousten jättämisiä varten.

Aiemman puheenjohtajakauden aikana olin teettänyt kokkolalaisella alan ammattimiehellä Leo Viitamäellä suunnitelman ja kustannuslaskelmat Kekolahden sataman laajennuksesta. Siihen liittyvä aineisto oli tallessa. Hanke jäi toteuttamatta ja siihen myönnetty 321.000 euron EU-raha palautui, kun jäin pois puheenjohtajan tehtävästä.  Raha oli korvamerkitty Kekolahteen ja uusi puheenjohtaja olisi halunnut käyttää sen Himankajoen ruoppaukseen. 

Palattuani puheenjohtajaksi otimme vanhan suunnitelman esille. Aioimme laajentaa Kekolahden kalasatamaa neljälläkymmenellä venepaikalla. Siihen haettiin rahaa yhteistuumin Alaviirteenlahden yhdistyksen kanssa. Saimme lohtajalaisilta "säälipisteitä", sillä eduskunnasta saatujen tietojen mukaan naapuri oli esittänyt meidän saaristoamme liitettäväksi Natura 2000-suojeluohjelmaan. Hakijana oli myös Kalajoen kaupunki, mutta se ilmoitti valheellisesti, että Himangan kunnanvaltuusto ja -hallitus olisivat myöntäneet 200.000 markkaa rahaa suojeluohjelman toteuttamiseksi - molemmilta Himangan kunnan toimielimiltä oli kielteinen rahoituspäätös.

Hyvityksenä saariston menettämisestä tarjolla oli rahaa yleishyödylliseen hankkeeseen, kuten suojelualueille johtaviin lähtösatamaan ja väyliin. Rahaa herui niukasti maanomistajille heidän Natura-2000 ohjelmaan menettämistään rannoista. EU-raha oli ns. löysässä saariston sosialisoitiin. Salmia avattiin, vaikka paikalliset ympäristöviranomaiset vastustivat niiden avaamista.

Kekolahden laajennussuunnitelma oli liian pieni EU:n rahoituskohteeksi, joten suunnitelma laajen-nettiin 64 venepaikkaan. Silloin se täytti heidän vähimmäisvaatimuksensa. Tiedon levittyä myöntei-sestä rahoituspäätöksestä kuvaan ilmestyi Nouseva Rannikkoseutu Ruukista. Se halusi hallinnoida hankkeen. Em. yrityksen edustajat kävivät tutustumassa Kekolahteen, jossa he esittivät suunnitelmansa tulevan hankkeen hallinnoinnista. - Rahalle ilmestyi jakajia.

Kekolahden satamaan johtaa neljän metrin syvyinen linjavaloin merkitty väylä, mutta Himankajokeen päässee ehkä 20 vuotta reilun metrin kulkusyvyistä väylää.  Jatkossa sitä on ruopattava reilusti yli kilometrin matkalta. Merenpohja on todella kovaa. Sen vuoksi nähtiin, että Kekolahteen kannattaa satsata, sillä maankohoaminen ei estä sen kehittämistä. Silloisessa  laajennuksessa olevien 40 veneen laituripaikan lisäksi tilaa oli ainakin kolmelle 20 veneen laiturille, jos on tarvetta ja rahaa. 

Himankajoen kunnostustarjouksissa oli huomattavan suuria eroja. Meille oli luvattu yrittää eduskunnan ns. joululahjarahaa 200.000 euroa, josta kiitin nuorena edesmennyttä kansanedustaja Antti Rantakangasta sekä ministeri Pirkko Mattilaa. - Pian tämän jälkeen Antti kuoli. Osallistuin hänen muistotilaisuuteensa. Kirkko oli viimeistä paikkaa myöden täysi.

Olin ollut reilun kuukauden Pohjanpään yhteisalueiden jakokunnan puheenjohtajana uudelleen, kun  kansanedustaja Pirkko Mattila ilmoitti puhelimitse Himankajoen kunnostukseen myönnetystä 200.000 euron määrärahasta.

- Olin ollut järjestelemässä ennen 2019 eduskuntavaaleja viiden eri puolueen kansanedustajaehdok-kaiden kiertuetta "Pohjoisen puolesta". Tuolla kiertueella tutustuin mm. kainuulaiseen demariin Raimo Piiraiseen.

Kohta Mattilan puhelun jälkeen, soitin Piiraiselle Himankajoen kunnostukseen myönnetystä joululahjarahasta. - Hän varoitti tekemästä mitään sitoumuksia ennen kuin saisimme myönnetystä rahasta kirjallisen tiedon. Ei siksi, etteikö Mattilaan voi luottaa, vaan siksi, että virkamiehistö saattaa keksiä mitä tahansa. Hän kertoi tapauksia, joissa virkamiehet oli mitätöineet eduskunnan samasta rahasta tekemiä päätöksiä. Pohjanpään jakokunnalle myönnettiin raha vuonna 2018 ennen  itsenäisyyspäivää. Saimme tiedon kirjallisena vasta 17.5.2019, vaikka raha oli myönnetty jo edellisvuoden joulukuun alussa.

Viranomaistoiminnan vetkuttelu aiheutti epäluottamusta ja siksi toimitsijamiesten kokouksessa päätimme hankkia ensin tarjouksia ainoastaan Himankajoen kunnostamiseksi. Samalla selviäisi paljonko rahaa on käytettävissä mahdolliseen Kekolahden sataman laajennukseen. Pyysimmekin siis vain Himankajokea koskevia tarjouksia.  

Korkein tarjous oli 115.900 euroa, alv 0% ja alhaisin 55.000 euroa, alv 0%. -Tunsin kaikkien tarjouksia jättäneiden yritysten päättäjiä ja tiesin niiden pystyvän tekemään kunnostusurakan. Esitin Ähtärin Ruoppaustiimin edustajalle vastatarjouksen 44.500 euroa, alv 0%. Hän hyväksyi tekemäni tarjouksen. Näin korkeimman ja alhaisimman tarjouksen hintaero oli 71.400 euroa.

Nähtyäni, että kustannuslaskennoissa oli rajusti ilmaa, varmistuin siitä, että eduskunnan myöntämällä rahalla voidaankin laajentaa myös Kekolahden venesatamaan ainakin nuo 40 uutta venepaikkaa.  

Kalastukseen kohdistetut jatkuvat rajoitukset muuttavat veneilyn ainoastaan huviveneilyksi. Siksi jatkossa väylä- ja satamahankkeisiin on entistä vaikeampaa saada julkishallinnolta rahaa. Vene-paikkojen nykyisillä vuokrahinnoilla ei rakenneta uusia satamia eikä maankohoamisalueillekaan uusia väyliä. Venepaikkojen vuokratulot ovat ainoa jakokunnan tulolähde. 

Koska kaikki manttaalinomistajat eivät tarvitse venepaikkoja ja valtiorahoitteisiin kohteisiin edelly-tetään omarahoitusosuus, jatkossa väyliä ja satamia rakennetaan ainoastaan veneilijöiltä kerätyillä satamamaksuilla, jolloin mahdollisten talkootöiden merkitys kasvaa entisestään.

Saatuamme eduskunnan myöntämästä rahasta kirjallisen tiedon aikaa oli siis kulunut puolisen vuotta.  Odottaessani ilmoitusta olin yhteydessä ELY-keskuksen viranomaisiin ja kysyin, mitä he ajattelevat jos laajennamme suunnitelmaa Kekolahden kalasataman laajentamiseen. Käsityksemme mukaan meille myönnetty 200.000 euroa riittää kumpaankin kohteeseen. 

Laajennukseen liittyen tapasin Kannuksen ABC-huoltamolla Oulun Ely-keskuksen edustajan Jermi Tertsusen. Kun Kekolahti kuuluu samaan jakokuntaan ja raha näyttäisi riittävän, kysyin häneltä, voisimmeko käyttää saamaamme rahaa myös Kekolahden sataman laajennuksen.

Noin kahden viikko kuluttua tapaamisesta Tertsunen lähetti sähköpostin, jossa hän ilmoitti, että Himankajokeen myönnetty rahamäärä puolitetaan 100.000 euroksi. Syyksi hän ilmoitti sen, että jos me emme saa Kekolahden satamaan laajennuslupaa.

Soitin Tertsuselle ja kysyin, milloin hän on saanut valtuudet ylittää eduskunnan päätäntävallan. En saanut vastausta, mutta kirje oli selkeä: jos Kekolahden satama ei saa laajennuslupaa, rahamäärä puolitetaan.

Sanoin Tertsuselle, että unohdetaan Kekolahden laajennushanke ja me käytämme 200.000 euroa kokonaan Himankajoen kunnostukseen. Kalajoen kaupungin Himankajoen kunnostuksesta tekemä kustannusarvion varovaisuusperiaatteella päivitetty summa oli 211.000 euroa. Kysyin häneltä vielä, että onko kansantaloudellisesti viisasta käyttää 200.000 euroa Himankajokeen, jos sillä voitaisiin laajentaa myös Kekolahden satamaa 40 venepaikalla ja samalla laajentaa vielä paikoitusaluetta.  Olette näyttäneet vihreää valoa Himankajoen osalta, kun Kalajoen kaupungin tekemän kustannuslaskenta kelpaa teille. Ette olisi huolissanne, vaikka Himankajokeen käytettäisiin koko 200.000 euron summa.

Eduskunnan myöntämän 200.000 euron määrärahan puolituskirjeen merkitys kasvaa ja se jää  his-toriaan siksi, kun se paljastaa rahan käytön valvojien ammattitaidon tason. - Ilmentääkö se tosiasioiden ymmärtämisen tasoa vai korostaa vallankäyttäjän pahansuopaisuutta?  - Ellen olisi ottanut esille Kekolahden laajennustarvetta, kukaan ei olisi vastustanut, jos olisimme käyttäneet 200.000 euroa pelkästään Himankajoen kunnostukseen. Onko vallankäyttäjä tehtäviensä edellyttämällä tasolla?

Alustavien tiedustelujen perusteella tiesimme hakiessamme määrärahaa, että Himankajoen kun-nostus saa maksaa korkeintaan 10 euro/m3. - Tarjouskilpailun jälkeen teetimme Himankajoen kunnostuksen 44.500 eurolla, alv 0%. Joesta nousi 1003 traktorikuormaa humusta ja muutamia satoja kuutioita kovempaa maa-ainesta. Yhteensä n. 6500 - 7000 m3.

Ely-keskukselle ei kelvannut aiempi FCG Oy:n 3.2. 2011 tekemä selvitys kunnossapito-ruoppauksesta, vaan siellä väitettiin lain muuttuneen. Sen vuoksi tarvitsisimme uuden selvityksen. Joulukuun puolivälissä, eli n. kahden viikon kuluttua rahoituspäätöksestä aiemman selvityksen tehnyt sama konsultti otti yhteyttä ja lupasi tehdä vaaditun selvityksen noin 8.000 euron hintaan, alv 0%.

Ihmettelin, mistä konsultti sai tiedon myönnetystä rahasta. Kysyin ympäristövaikutusten selvityksen uusimistarpeesta mm. tri Esa Erannilta, mutta hänen mukaansa vanhat selvitykset kelpaavat, joten uusia ei tarvita. - Jouduimme teettämään uudet selvitykset, mutta valitsimme toisen tekijän. 

Koska tiesimme, että raha riittää Kekolahden venepaikkojen lisäämiseen, teetimme toisella konsul-tilla viranomaisten vaatimat selvitykset molemmista hankkeista. Tiesimme, ettei työkohteiden toteutustapa muutu kalliiden konsultointien jälkeen, mutta teetimme kuitenkin vaaditut selvitykset.

Konsulteille käytetty raha ei muuttanut työn suoritusta, mutta jakokunnalle siitä järjestettiin mel-koinen riesa. Toisella konsultilla oli valmiina aikaisemmin tehty aineisto, mutta se olisi kuitenkin nostanut hintaa myös Himankajoen osalta. - Näin meitä talkoolaisia "kusetetaan" turhilla viran-omaismääräyksillä. 

Kekolahden venepaikkoja lisääntyessä pysäköintialueen laajennus oli välttämätön.  Haimme laiturirakenteisiin ja pysäköintialueen laajennukseen rahoitusta Ylivieskan Rieska Leaderiltä. Himankajoen uusien veneparsien ollessa mukana kustannusarvio on reilun 110.000 euroa. Se tosin edellytti lähes puolet talkootöitä.  

Rieska Leaderin rahoituspäätöksessä hankkeen alkamisaika oli ilmoitettu 1.5.2021. Koska jakokunnalla oli niukasti rahaa käytettävissä, sovimme toimitsijamiesten kokouksessa, että hankimme ja asennamme toisen 20 veneen laituri itse. Talvialennusten toivossa kysyimme jo syksyllä laituritarjouksia. Saimme niitä muutaman, joissa monissa ilmoitettiin vuoden vaihteessa tulevan hinnankorotuksia. Mm. Laakson laiturit ilmoitti talvialennuksista, mutta se edellytti tilausvahvistuksen yhteydessä maksettavaksi puolet sopimuksen hinnasta. Ymmärrän toimittajan aseman, sillä olen itse valmistanut 50 vuotta talvellakin kevääksi valmistuvia kalliita veneitä. Rahoitustarvetta helpotettiin aina etupainoisilla maksuposteilla. - Suostuttuamme ennakkomaksuun saimme laiturin ankkurointipainot, ketjut sekä maaelementin rahtivapaasti Himangan Kekolahteen. Näin menetellen saatoimme asentaa painot oikeille paikoilleen altaan ollessa kuiva. Keväällä niiden asennus olisi vaatinut suuren ja kalliin Raahesta tulevan autonosturin, jotta 1500 kg painavat ankkurielementit olisi saatu 35 metrin etäisyydelle kovasta maasta. Saimme lähes 10.000 euron edun ja varmuuden toimitusajasta, kun tilasimme laiturin talvella.

Virkamiehille ongelma laiturin tilauksesta

Lähetettyämme ensimmäisen hankelaskun Rieska Leaderille, jossa oli mukana mm. läjitysalueelta poistetun metsän kaatamiseen ja pohjan siivoamiseen tehdyt talkootunnit, lasku ei kelvannut.

Uusi paikoitusalue oli tarkoitus rakentaa läjitysalueen päälle, joten sen raivaustyöt piti aloittaa ennen 1.5.2021. Koko alue oli sankan sekametsän ja rantalepikon peittämä. Alue täytettiin altaasta kaivetuilla massoilla, joten koko alue piti raivata ennen kaivuutöiden alkua eli marras-joulukuussa 2020. 

Rieska Leaderin edustaja Asko Eerola on vastannut sähköpostilla meiltä saamiinsa kirjeisiimme. Hän lupasi selvittää ELY-keskuksen kanssa, miten sopimusta voitaisiin muuttaa niin, että lasku voitaisiin hyväksyä. - Rahoituspäätöksessä esitetään kuitenkin selkeästi, että perusteltuja poikkeuksia voidaan hyväksyä. Olemme luottaneet maalaisjärjen käytön olevan luvallista. Nyt ensimmäisen maksusuorituksen viipyminen viivästytti koko hanketta. Viranomaisten taholta hankkeelle oli asetettu takaraja, joka sitoi meitä. Ensimmäisen maksusuorituksen viipyessä työt keskeytyisivät.

Eerolan mukaan vastassa on Oulun ELY-keskus, jolle asia piti saada perusteltua. Kuultuani ongel-masta yritin tavoittaa Kirsti Oulasmaata Ylivieskassa, mutta hän ei vastannut soittopyyntööni. Arvaan syyksi sen, että parkkipaikkoihin ja laitureihin rahaa oli luvattu höylisti, mutta häntäkin kai painostettiin, jotta talkootyötä tekevät ymmärtäisivät viranhaltijoiden mahdin ja nokkimis-järjestyksen merkityksen.

 

Palautetaan mieliin aiempi vallannäyttö

Sen jälkeen, kun olin selvittänyt eduskunnan myöntämän rahan riittävän myös Kekolahden sataman laajennukseen, kysyin Ely-keskuksesta, voimmeko liittää samaan suunnitelmaan Kekolahden laajennuksen. Sieltä tulikin ilmoitus, että eduskunnan myöntämä raha puolitetaan. Asetetaanpa vastakkain alkuperäinen suunnitelma, jonka mukaan pelkästään Himankajoen kustannukset olisivat yli 200.000 euroa, mutta kun raha näyttäisi riittävän molempiin, se halutaankin puolittaa.  - Mikä viisaus on siinä, että tehokas rahan käyttö haluttaisiin estää?   

Soitin tuolloin valtionvarainvaliokunnan varapuheenjohtajalle kansanedustaja Antti Rantakankaalle. Keskustelimme Jermi Tertsusen jakokunnalle lähettämästä määrärahan puolitussähköpostista. Antti lupasi kysyä näihin asioihin vihkiytyneeltä hallitusneuvokselta, voiko ELY-keskus puolittaa edus-kunnan myöntämän määrärahan.  - Hallitusneuvos oli vastannut, että määräraha on osoitettu Poh-janpään Osakaskunnan Jakokunnalle ja se on korvamerkitty jakokunnan ilmoittamaan käyttöön. Jos jakokunta saa rahan riittämään toiseenkin kohteeseen, se on erinomainen suunnitelma.  Ulkopuoliset eivät voi muuttaa jakokunnan päätöksiä, jos lupa-asiat ovat kunnossa. 

Kaivuutöiden osalta Kekolahden satama on valmis. Laituri ankkurit saatiin asennetuiksi altaan ollessa kuivana, pato on poistettu ja vesi on altaassa. Ellei virkakoneisto anna periksi, emme voi tehdä mitään, ellei ennen 1.5. 2021 tehtyjä talkootöitä ole hyväksytty. Veneilykausi alkaa ja laiturit ovat vuokraamatta.  Ely-Keskus ei ole antanut Rieska Leaderille vastausta voiko avustuksen maksaa, kun olemme joutuneet säästösyistä tekemään töitä ennen em. päivämäärää. - Luotimme avustuspäätöksessä olevaan tekstiin, jonka mukaan päätös sallii myös poikkeuksia. 

ELY-keskuksessa toimiva Timo Yrjänä sanoi, etteivät Rieska Leaderin päätökset kuulu heille, vaan maaseutuosastolle.

Onko todella niin, että virkamiehistö näyttää talkoolaisille kaapinpaikkaa, saadakseen siitä suoras-taan hepulin?  Miten tämä, näin suurta mielivaltaa käyttävän ja valtavaksi paisuneen virkakoneiston kanssa jatkossa pärjätään?

Suomessa ei tarvitse pelätä korruptio- tai virkarikossyytteitä, koska viimeistään eduskunnan oikeus-asiamies pelastaa kaidalta tieltä poikenneen viranhaltijan. Näin julkisuuteen muokataan kuvaa, ettei Suomessa ole viranomaismielivaltaa. 

----

Kummatkin hankkeet on saatettu päätökseen useiden kädenvääntöjen jälkeen. Olen luopunut jakokunnan puheenjohtajan pestistä muutama vuosi sitten.

Alpo Ylitalo

Kokkola