Kansanedustaja Kokkola 2020-04-12

Antti Kurvinen

Eduskunta

Yllättävät ongelmat ja elintarvikehuolto

Hei!

Olemme jokainen saaneet huomata, miten ydinasevaltiot ovat pandemian edessä yhtä avuttomia kuin kehitysmaatkin, mutta meille jokaisen maan kansalaisille tulee väistämättä nälkä.

Poliitikot ovat tehneet viime vuodet jopa politiikkaa ilmastokysymyksillä. Puhutaan hiilijalan-jäljestä, kun on kyseessä mikä tahansa elinkienoelämää tavalla tai toisella koskettava liikkuminen. Olipa kuormassa puuta, bensiiniä tai ruokaa, siihen liitetään hiilijalanjälki.

Itselläni on käsitys elintarviketuotannosta pellonraivauksesta ripuliin saakka - puhumattakaan liika-lihavuudesta ja siihen liittyvistä sosiaalisista ongelmista.

Olen tenyt veneitä lähes viisikymmentä vuotta ja lopettanut toiminnan muutama vuosi sitten.

Kaikki venetehtaan perustamiseen olevat tarvikkeet: muotit ym. niihin liittyvät työkalut ovat vielä yrityksemme omistuksessa.

Nykyisin Afrikan maiden lähisvesiltä pyydettävä kala viedään joko Kauko-Itään, Eurooppaan tai Amerikan maihin. https://yle.fi/uutiset/3-6332526.

Monessa tapauksessa sisävesikalastus on olematonta ja kalanviljely tuntematon käsite. Toisaalla ovat ylikalastetut vesitöt, jolloin kalakannat ovat romahtaneet tai kalalajisto on yksipuolistunut. Tällaiset vesistöt tarvitsevat, samoin kuin Suomessa, hoitokalastusosaamista. Mm. Viktorian jär-vessä on ollut noin 400 kalalajia, joista puolet on enää jäljellä. Sinne istutettu niilinahven on tuhonnut järveä niin, ettei sillekään ole enää riittävästi ravintoa, joten niiden koko on pienentynyt vuosikymmeniä.

Afrikasta monesta eri syystä lähtevät ihmiset pyrkivät henkensä uhalla EU:n alueelle. Jokaisella tulijalla on omat lähtökohtansa. Sinne on annettu talousapua rahana kymmeniä vuosia eikä tilanne ole juurikaan parantunut.

EU-komissaarina Jutta Urpilaisella on nyt tilaisuus näyttää taitonsa viedä myös Afrikan elintar-viketuotantoa omavaraisempaan suuntaan, sekä luoda edellytyksiä pakolaisuuden vähentymiselle. Kehittyvä Afrikka on joskus asiakas myös Suomelle ostaessaan meidän tuottamia hyödykkeitä. Nälänhädän lievityslääke on huomenna lannoite, joten sekin pitäisi hyödyntää.

Presidentti Ahtisaari menehtyi, mutta hänen toimistonsa (cmi) henkilöstö työskentelee rauhan-omaisen elämän vakiinnuttamiseksi Afrikassa. Työ sillä saralla on saanut huomiota ja rahoitusta, eivätkä pyrkimykset pääty, vaan ne jatkuvat pysyvän rinnakkaiselon saavuttamiseksi.

Suomen kotitarvekalastu on loppumassa. Afrikassa se ei ole vielä alkanutkaan. Teimme vuosia sit-ten Mosanbickiin jonkun veneen suomalaisille satamanrakentajille. Töissä olleiden kertomukset tuntuivat joskus uskomattomilta, mutta niillä oli totuuspohja. Suomalaisten mukanan sikäläiseen keileen tuli mm. uusi sana: Rapala. - Jos perhe omisti rapalan sitä voitiin pitää rikkaana. Rapala on uistintehdas Vääksyssä.

Ulkomaalaiset suuret kalastusyhtiöt kalastavat Afrikan rannikoilla ja emälaivat vievätkalat mennesään.

Suomesta voitasiin viedä kalastus, kalankasvatus, veneenrakennus ja vesitöjen huoltotietoa. Kalastus ei onnistu ilman veneitä, joten veneiden rakentaminen pitäisi aloittaa ensin. Alkuun pääsee minimikustannuksilla, sillä olen lopettanut veneteollisuuden ja myymme kaikki alaan liittyvän pois.

Opetusta voidaan järjestää paikanpäällä.

Kalaan liittyviin elinkeinoihin löytyy halukkaita ammattilaisia yhteistyökumppaneita, jotka ovat il-moittautuneet mukaan samoin kalan jatkojalostukseen kykeneviä yrittäjiä.

Kalajalostuksen perkeitä voidaan käyttää kalan ravintona kasvattamoissa, samoin hoitokalastukses-sa tulevaan elintarvikkeksi kelpaamaton kala. Ainoastaan tilanteissa joissa joudutaan ruuan yhtey-teen laittamaan lääkeaineita, joudutaan osittain turvautumaan tehdasravintoon, mutta siihenkin voidaan varautua.

Presidentti Martti Ahtisaari oli seitsemänkymmen luvulla Tansanian hankkeissa. Tämä ajatus poh-jautuu pienempiin kalastusmenetelmiin ja hajautettuun tuotantoon, jotta onnistumisen mahdolli-suudet olisivat hyvät.

Kalastusmatkailu kuuluu nykyiseen kalastukseen olennaisena osana. Veneteollisuutta tukeva kalas-tusmatkailu toimii usein myöskin veneteollisuuden markkinoiden avaajana. Samalla sekin sektori on pienten aloituskustannusten vuoksi helppo käynnistää, sillä yelisesti käytäntö on se, että kas-savirta alkaa toimia ennakkomaksuina jo ennen varsinaista matkaa. Monissa saarivaltioissa on käytännössä mahdollista osallistua viehekalastajana ammattikalastajan matkaa, jolloin kustannukset peittyessä kalastajan riski pienenee.

Meidän pitäisi keskiä tapa, miten saadaan EU- ja miksei myöskin suomalainen ulkomaanapu kohdennettua varmaan tulokselliseen toimintaa. Olen toiminut alalla vuodesta 1969 lähtien, alussa osapäiväsesti, mutta 45 vuotta kokonaan alalle antautunnea ja Keski-Pohjanmaan veneteollisuuden vahvana rakentajana sekä menetelmien kehittäjänä.

Olisiko saatavissa tukea, jos vietäisiin ajatusta yhdessä eteenpäin?

https://areena.yle.fi/podcastit/1-62656418

Terveisin

Alpo Ylitalo