Alpon muistelmista

Perestroikan eli uudelleenrakentamisen ja glasnostin avoimuuden aika

Vuonna 1986 Gorbatsow toi puheessaan esiin sanan glasnost, jossa hän vaati puoluetta vähentämään byrokartiaa ja antamaan avointa tietoa kansalle. Petroskoissa asuva inkeriläinen Eino Periäinen houkutteli Kuopion ja Joensuun seuduilta suomalaisia yrittäjiä perustamaan Neuvosto-Karjalaan yhteisyrityksiä. Kuopiolainen Kalevi Tavi lähti Periäisen avustajaksi. Hän löysi asiasta kiinnostuneen lapinlahtelaisen yrittäjän Vesa Föhrin. Olimme tutustuneet Vesan kanssa toisiimme Suomen Oikeustaistelijoiden kokouksissa. Se perustettiin puolustamaan viranomaisten kaltoin-kohtelemia yrittäjiä ja löytämään avustajia heille.

Eläkkeellä oleva Suomen kielen opettaja Erkki Vasama avusti "Pihti-Virtasta" hänen taistellessaan oikeuksiensa puolesta. Vasama veti Oikeustaistelijoiden toimintaa muutaman vuoden, mutta joutui terveyssyistä luopumaan kaikesta harrastustoiminnasta. Tuolloin yhdistyksessä oli n. 1600 jäsentä. - Jysväskylässä pidetyssä kokouksessa ilmajokelaisesta 1200 henkilöä työllistäneestä VS-yhtiöiden omistajasta Seppo Hautalasta tehtiin yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.

Kokkolalaisen poliisikomisarion minuun kodistamaan viranomaisvainoon liittyi rikospoliisi Jarl Sjövall ja myohemmin Kokkolan poliisimestarin sihteeri Pekka Hakasaari. Vaasan läänin verotarkastajat väärensivät verotarkastuskertomukseen 207 tositetta yrittäessään konkurssiin Ylitalon veneet-toiminimeämme. Jouduin toteaamaan, että meidän on mahdottomuus selvitä hallin rakentamiseen ottamistamme lainoista, jos jatkamme Suomessa venetuotantoa tai yleensä yrittämistä. Lähdin Vesan ja Kalevi Tavin mukaan Petroskoihin tutustumaan toimintamahdol-lisuuksiin.

Toiminnan käynnistyttyä siellä saimme Karjalan hallinnolta luvan kulkea omalla autolla Värtsilän kautta Petroskoihin. Ensimmäiselle matkalle rajalle tuli neljä miestä Petroskoista opastaakseen meidät oikealle reitille. Tuolloin paras tie Petroskoihin kulki Aunuksen kautta, mutta se oli huomat-tavasti pitempi reitti kuin Käsnäselän, Kolatselän ja Jyrkilän kautta Prääsään. Ajoimme Vesan kanssa yhdessä ensimmäisen matkan vastaanottajien perässä pitempää reittiä. Myöhemmin kulkiessamme omilla autoillamme ajoimme lyhempää huonokuntoista A-121-tietä Pitkästärannasta Käsnäselän ja Kolatselän kautta Prääsään.

Pääsimme Petroskoissa nopeasti hyvään alkuun, sillä byrokratia ei ollut este, vaan se pyrki autta-maan. Vesa alkoi tuoda koivupuuta Suomeen ja minä rupesin valmistamaan veneitä sekä löydettyäni inarilaisen keloveistäjän Veli Veskoniemen aloimme valmistaa myös kelohonkahuviloita. Karja-lassa käytettiin keloa pääasiassa talojen lämmitykseen. Petroskoissa meille naurettiin, kun suoma-laiset insinöörit tekevät polttopuusta taloja.

Dimitri ja Katri

Olimme Velin kanssa palaamassa Petroskoista, kun puusillasta meni naula maasturin takarenkaa-seen. Pysähdyimme Tulemajärven rannalla olleen pienen mökin kohdalla vaihtamaan rengasta. Vanhasta talosta tulivat vanha mummo ja papparainen katosmaan, mitä heidän mökkinsä kohdalla touhutaan. Kevät oli sulattanut lumet, mutta viereisessä Tulemajärvessä oli vielä jäätä. Mummolla oli jaloissaan kuitenkin pitkävartiset huopatossut. Kuultuaan, että puhumme suomea, he tulivat lähemmäksi ja osallistuivat keskuteluun. Molemmat puhuivat erinomaisesti rajaseudun suomenkieltä ja kertoivat asuvansa viereisessä mökissä. He esittelivät itsensä Katriksi ja Dimitriksi.

Kun juttua tuntui olevan, keskustelimme heidän kanssaan hetken. Kerroin heille, että olimme aloit-tamassa Petriskoissa veneteollisuutta ja kelohonkatalojen rakentamista. Tuo kulkureitti oli sen ajan lyhin Värtsilästä Petroskoihin. Pian huomasimme, että kylillä puhuttiin Karjalan murretta tai ihan hyvää Suomenkieltä Prääsään saakka.

Katrin ja Dimitrin kanssa kehittyi sellainen ystävyys, että liikkuessani Karjalassa, kävin heidän luo-naan zaijulla vuorokauden ajasta riippumatta. He ottivat minut vastaan yölläkin, kun tiesivät mil-loin olen liikkeellä. Joimme zaijua eli teetä ja söimme leibeä ja mitä milloinkin sattui olemaan. Vein heille Suomesta usein vaatteita ja ruokatarvikkeita, sillä kylien kaupoista ei saanut mitään. Ehdin käydä parin vuoden ajan heidän luonaan, ennen kuin Katri kuoli vatsasyöpään.

Oikeustaitelijoiden vahvistuminen

Vasaman luovuttua aloin vetää Oikeustaistelijoita uudestaan. Keräsin tosissani lisää joukkoja. Ilma-jokelainen Seppo Hautala lähti mukaan toimintaan. Hänestä oli tullut kuuluisa pitkästä taistelustaan viranmaisten kanssa. Hänen yrityksensä Vesi-Seppo, Vise, VS-Group ja VS-Kone työllistivät yhteensä 1200 henkilöä. Sepon kärsimät vahingot olivat valtavat, sillä hänen yrityksensä tuhottiin ja kaiken huipuksi vielä pesien omaisuus jaettiin. Kauko Parkkinen kirjoitti siitä kirjan: Laillinen murha, mikä kävi niin hyvin kaupaksi, että kirjasta otettiin vielä toinenkin painos.

Oikeustaistejoiden jäsenillä oli tai oli ollut viranomaisten kanssa ongelmia. Pihti-Virtanen oli alusta saakka aktiivijäsen. Hän sai lempinimen siitä, kun vatsaleikkauksen yhteydessä lääkäriltä oli jäänyt suonenpuristin Virtasen vatsaan.

Toiminnan ollessa vilkkaimillaan kävimme suurella joukolla eduskunnan oikeuasiamies Jorma S. Aallon luona. Iltalehden toimittaja Uolevi Mattila teki tapauksesta suuren jutun, jolle annettiin mm. lehden etusivu kokonaan. Käynnin jälkeen toimittaja Urpo Martikainen kävi haastattelemassa meitä hotelli Presidentin aulassa tv:n Kymppiuutisia varten. Paluumatkalla pysähdimme Ikaalisen kylpy-lähotelliin katsomaan iltauutiset. Uutiset tulivat, muttei meistä tehtyä juttua. Seuraavana päivänä ky-syin Martikaiselta, miksi uutisissa ei tullutkaan juttua. Hän totesi olevansa yhtä yllättynyt kuin me-kin ja jatkoi, että joku esti jutun julkaisun.

Vierailimme oikeusasimiehenä ja oikeuskanslerina toimineen Jorma S. Aallon luona ja totesimme molempien tapaamisten jälkeen, että hänkin on viranomaisten suojelija. 

Em. matkoilla olin tutustunut Vesa Föhriin, sillä Savosta oli toinen linja-auton lasti, jota veti siilin-järveläinen entinen Ertokatteen osakas Kalervo Savolainen. Paikkakunnan verojohtajana ollut nai-nen oli kaatanut tahallaan Erto-katteen, kun Kalervo ei ollut kertomansa mukaan suostunut hänen kanssaan seksisuhteeseen. - Kalervo kertoi luvanneensa vaimolleen papin edessä ja seurakunnan läsnä ollessa olevansa uskollinen aina kuolemaan saakka.