Kansallisosakepankki eli KOP kutsui käymään

Työssäni traktori- ja maansiirtokonekaupassa olin osoittanut, että ylläni olevat "kauppaliivit" ovat pukeva asu. - David Brown-traktoreiden maahantuojan toimitusjohtaja Reijo Laaksonen halusi olla mukanani viikon seuraamassa, miten teen kauppaa. Hän halusi selvittää, miten olin myynyt yhtenä vuotena 133 uuden David Brown-traktorin lisäksi huomattavan määrän muita koneita. Fiatin maahantuojan Työvälineen myyjäkouluttajat Matti Kirjava ja Teuvo Numminen kertoivat myyjien koulutuspäivillä, että traktorimyyjien tekemien kauppojen keskiarvo on 22,7 uutta traktoria vuodessa.

Myydessäni tarktoreita myin huomattavan määrän Fiskarsin valmistamia ojajyrsimiä, sillä David Brown sopi mainiosti niiden vetämiseen. Tein ojaamisesta kaitafilmin, jota näytin tehdessäni tarktori- tai jyrsinkauppaa.

___

Perämeren kalastajat olivat kehittäneet silakanpyynnissä paritroolausta, jossa kaksi pientä alusta vetää välissään yhtä troolia. Kotipitäjäni Himangan Pikku-Mansikan kalasatama oli 17 troolialuksen kotisatama. Perämeren troolikalastus oli kustannustehokasta ja tuottoisaa. Himangan kalasatamaan tuli vuosittain n. 5,5 miljoonaa kiloa silakkaa.

Ammattikalastuta sekä troolareiden ym. kalastusveneiden valmistusta tuntevana yrittäjänä tajusin alan teollisuudessa olevan valtavat mahdollisuudet, joihin mietin toimintamalleja. Tein siitäkin filmejä, joilla näytin, miten kustannustehokkaasti Perämerellä pyydetään silakkaa.

Helsingin messuhallin venenäyttelyssä tutustuin tunisialaissyntyiseen ja Suomessa avioituneeseen Khalfallah Ben Amoriin. Hän kiinnostui kalastusmallista näkemänsä filmin perusteella ja kysyi vosinko lähteä hänen kanssaan Tunisiaan. Siellä oli julkaistu FAO:n rahoittama tarjouskilpailu noin sadan troolarin hankinnasta. Kävimme Sfaxin kalasatamassa tutustumassa troolikalastukseen niin, että pääsimme Välimerelle vuorokaudeksi troolarin mukaan.

Tunisialaiset troolarit olivat 26,9 metrin mittaisia. Yhdellä aluksella vedettiin troolia, jonka siivet levitettiin leijojen avulla. Aluksessa oli 650 hv:n ranskalainen moottori. Miehistöön kuului kuusitoista miestä. Faon tilastoista selvisi tällaisen aluksen keskituntisaaliiksi 176 kg kalaa. Päivän päätyttyä jokainen miehistön jäsen sai palkaksi pussin - kymmenisen kiloa sardineja.

Järjestimme Sfaxin kalasatamassa filmiesityksen vajaalle kymmenelle kalastusaluksen varustajalle ja kalastajalle. Tunisialaiset näkivät, miten Suomessa troolataan silakkaa. Kaksi 12-17 metrin mittaista alusta vetää välissään troolia. Kummasakin aluksessa on vain yksi mies. Nämä saattavat saada silakkaa muutamassa tunnissa kymmneniä tonneja.

Tieto meni myös Arab Fishing Co:n edustajan Mr. El Bekrin korviin. Hän otti yhteyden meihin. Hän halusi päästä Suomeen ja merelle tutustumaan, miten troolaus tapahtuu. El Bekri kävi kaksi kertaa Himangalla ja näki Perämeren troolauksen tehokkuuden. Kävimme Vientitakuulaitoksessa neuvotteluja troolikaupan rahoitusmahdollisuudesta. Tutustuimme Kokkolassa mahdolliseen troolareiden tekijään AP:n konepajaan. Kauppneuvottelujen loppuvaiheessa kävimme Arab Bank`in Tunisian konttorissa selvittämässä suomalaisten mahdollisuudesta osallistua rahoitusjärjestelyihin.

Pankin neuvotteluissa alusten koko täsmentyi 33 metrin mittaiseksi ja 8 metrin levyiseksi. Suomalainen konsulttitoimisto Malmari & Winberg suunnitteli aluksen. Heidän laskelmiensa mukaan aluksen painoksi tuli 850 tonnia.

Osapuolten hyväksyttyä Vientitakuulaitoksen esittämät rahoitusratkaisut tulos aiheutti pankkipii-reissä ja telakoiden välillä erityisen suurta kiinnostusta. Varsinkin Rauma-Repola ja Valmet halu-sivat päästä tekemään alukset. Telakoista ainoastaan Rauma-Repola tiesi, missä vaiheessa mennään, sillä se oli antanut tarjouksen kauppaan kuuluvasta 113,4 metrin mittaisesta emälaivasta.

Telakoiden ja rahoittajien välisistä keskusteluista ei vuodettu tietoa, sillä "isot pojat" huomasivat tilaisuutensa koittaneen. He alkoivat suunnitella, miten kauppa saataisiin - ulottumattomiini. Vasta useiden kuukausien kuluttua sain kuulla ja tajusin, mitä selkäni takana oli tapahtunut.

Ollessamme ranskalaisen Francois Demoulinin ja Ben Amorin kanssa Tunisissa Arab Bankissa sain kutsun tulla Suomeen palatessani Kansallisosakepankkiin. Kutsuja oli pääjohtaja Jaakko Lassila. Kutsu oli yllättävä senkin vuoksi, että kutsuja oli KOP, sillä en ollut Kokkolassa tuon pankin asia-kas. Vientitakuulaitos oli ilmoittanut KOP:n johtoon, mitä olin saanut aikaan Tunisiassa.

Kutsussa todettiin: Ilmoita, millä lennolla palaat Helsinkiin. KOP:n auto odottaa lentokentällä. - Palatessamme Benin kanssa Helsinkiin kenttäkuulutus ilmoitti odottavasta autosta. Kuljettajan avattua ovet istuimme mustaan "amerikanrautaan". Kuski kertoi, että menemme KOP:n pääkontto-riin, jossa meitä odotetaan voileipien ja kahvin kera. Saavuttuamme pankkiin istuimme nauttimaan pöydän antimia lyhyen esittelyn jälkeen.

Mainittakoon jo tässä vaiheessa, että tri Heimo Mikkola toimi tuolloin Abidianissa Afrikan kehítys-pankin kalatalousosaton palveluksessa Amazonjoella. Hänen kanssaan työstimme lisähankkeita myöhemmin.

Lassila kertoi kuulleensa, millä asioilla olen liikkunut Tunisiassa ja esitti, että pankki olisi kiinnos-tunut osallistumaan vastaaviin projekteihin rahoittajan ominaisuudessa. Kerroin Lassilalle näke-myksiäni ja esittelin mukanani olleelta kaitafilmiltä Perämerellä kehitettyä troolausmenetelmää, sil-lä sitä pidettiin maailman kustannustehokkaimpana troolikalastusmenetelmänä.

Aika valaisee asioita

Joitakin kuukausia myöhemmin, kun jättikauppa oli tuhottu, taustavaikuttajien osuus alkoi selvitä. Vientitakuulaitoksen johtaja oli muuttanut Moskovaan. Hän halusi tietää sittemmin kaupan edistymisestä, sillä olihan se valtavan suuri kauppa. Hän soitti minulle uudesta työpaikastaan ja kysyi, miten kalastusaluskaupan kävi. Kerroin hänelle, että kauppa meni meiltä, mutta tuolloin en vielä tiennyt, ketkä olivat kaupan tuhoamisen pääarkkitehtejä. Saimme tiedon Osama Jarrarilta Marokosta sekä Tunisiasta, ketkä yrittivä kaapata kaupan. El Bekri oli varmistunut ammattitaidostani ja niistä kalastusmenetelmistä, joita olin heille esitellyt Himangalla. Hän ei lähtenyt kaappausta yrittäneiden mukaan.

Rauma-Repolalla työskennellyt Jeff Weikkola muisti minut myöhemmin luotausvenekaupastamme Punaiselle Merelle, jonka kartoitukseen olimme tehneet heille kuusi luotausvenettä. Tiedustelin, missä hän oli ollut töissä, kun en ollut onnistunut tavoittamaan häntä vuosiin. Weikkola kertoi olleensa kaupallisen edustuston palveluksessa joissakin Arabian niemimaan valtioissa. - Tuolloin tajusin, että Punaisen Meren luotaukseen tekemämme veneet ja niiden erinomainen onnistuminen tehtävässä auttoi Weikkolan nousemaan kaupalliseksi sihteeriksi Arabian niemimaalle.

Kysyin, mitä hän tietää tuhotusta kalastusaluskaupastamme. Hän kertoi, että Rauma-Repola yritti saada Marokkoon tarkoitetun kymmenen troolialuksen kauppaa. Kaupan onnistumiseksi he olivat pyrkineet saamaan Islannista osaajia, mutta eivät olleet siinä onnistuneet. - Keskusteltuamme jonkin aikaa hän mitätöi koko hankkeen ja vakuutti sen olleen täyttä humpuukia.

Ennen rahoitusjärjestelyjä ja luottoja myöntäessään Vientiluotto- ja takuulaitos olivat tulleet vakuut-tuneiksi ostajan luottokelpoisuudesta ja vakavaraisuudesta. He perustivat päätöksensä mm. Arab Bank'lta Arab Fishing Co:sta saamiinsa luottokelpoisuustodistuksiin. Jo kaupan valmisteluvaihees-sa El Bekrin ja Jeff Weikkolan keskustellessa huoltolaivaan liittyvästä tarjouksesta Weikkola sanoi vakuuttuneena sheikki Nashibin varallisuudesta. - Sheikki Nashibin omistaman Arab Fishing Co:n liikevaihto oli samaa suuruusluokkaa kuin koko Rauma-Repolan liikevaihto.

Weikkola kysyi, miksi olen kiinnostunut vuosikymeniä vanhasta kaupasta. Kerroin hänelle, että olen kirjoittamassa asiasta, missä tämäkin asia tulee käsitellyksi. Weikkola menetti malttinsa ja suo-rastaan huusi, etten saa laittaa hänen nimeään kirjaan. - Vasta syksyllä vuonna 2020 tavoitin puhelimella Rauma-Repolan emäaluksen tarjouksen tehneen Jeff Weikkolan. Hän vahvisti, että Rauma-Repola ja Valmet olivat yrittäneet saada kauppaa jaetuksi molemmille osapuolille.

Kahdenkymmenenkahdeksan 33-metrisen kalastustroolarin ja emälaivan sekä troolikalastukseen liittyvien varusteiden kaupan loppusumma oli neuvoteltuna 542 000 000 Suomen markkaa. Ensim-mäinen osa käsitti 18 troolaria, joiden yhteishinta oli 168 900 000 Suomen markkaa heinäkuussa 1982. - Lukijan ei tarvitse ihmettellä sitä, miksi KOP:n Jaakko Lassila halusi tavata.

AP:n konepaja ja Valmet

AP:n konepajan Helsingin myyntiyhtiö Finnerec Oy oli kalastusaluskaupan suomalainen sopimus-osapuoli. Troolarit oli tarkoitus valmistaa AP:n konepajalla Kokkolassa. Ensimmäisen kaupanosan allekirjoitustilaisuus oli järjestetty Marokon Tangeriin. Sheikki Nashibilla oli siellä valtavan iso ja hieno huvila, jossa saimme nauttia hänen kanssaan illallisen ennen seuraavalle aamulle järjestettyä kaupan allekirjoitusta.

Kalastusalusten suunnittelijoista Hakån Winberg osallistui Marokon neuvotteluihin ja kaupan alle-kirjoitustilaisuuteen. Ruokaa odotellessamme hän soitti meille pianoa ja osoitti olevansa todella hy-vä muusikko.

Aamulla Suomen puolelta kaupan viimeistelyyn osallistuivat troolareiden suunnittelusta vastannut Hakån Winberg, Finnerecin edustajana AP:n konepajan omistajan poika Timo Mattila sekä heidän palveluksessaan ollut Esko Peltokangas. Arvovaltainen kutsuvierasjoukko istui pöydän ympärillä, kun Timo Mattila saapui viimeisenä tilaisuuteen. Sopimukset olivat pöydällä auki, kun Timo Mat-tila istui pöydän ääreen. Istuuduttuaan tuoliin hän nousi saman tien ylös, heitti kynän pöydälle allekirjoittamatta sopimusta. Hän poistui huoneeseensa lukkojen taakse. Ostajat olivat ihmeissään tapahtuneesta ja kyselivät, mihin prokuristiksi oikeutettu mies lähti.

Peltokangas liittyi samaan hiljaiseloon. Mutta vuosia myöhemmin on hänenkin ajatuksistaan alka-nut tihkua ulos tietoa, miksi Timo ei allekirjoittanut sopimusta.

Myöhemmin ollessani Winbergiin puhelinyhteydessä tämä oli vaivautunut ja lakkasi vastaamasta puheluihini. - Hänet oli taivutettu "kaappaajien" leiriin ilmeisesti lupauksin, että he saavat firmalleen jatkossakin suunnittelutöitä.

Ranskalainen Francois Demoulin oli tulkkinamme useissa muissakin hankkeissa ja hän osallistui samassa asemassa Marokon tilaisuuteen. Palatessamme lentäen sanoin Alppien yllä Timo Mattilalle, että nyt on sopiva hetki käyttää varauloskäyntiä. Kysyin, kummasta ovesta hän haluaa mennä. Mattila kipaisi ohjaamoon ja istui sitten lentoemäntien kanssa samaan tilaan koko loppumatkan ajaksi.

Totesimme samalla matkalla, että Timo Mattila ei kasva koskaan aikuiseksi. Hänet oli asetettu Val-metin ja Rauma-Repolan esityksestä selvittämään, pitääkö esisopimus paikkansa. Näin nämä suo-malaiset yrittivät kaapata kaupan, mutta El Bekri ja Arab Bank sekä sheikki Nashib, eivät lähteneet mukaan. Mattilalle oli kaiketikin luvattu, että AP:n konepaja saa tehdä paperikoneiden teloja niin paljon kuin se ehtii, kunhan toolarikauppa saadaan siirretyksi Valmetille ja Rauma-Repolalle.

Yritimme siirtää kauppaa Hannu Nurmisen johtamalle ja osin omistamalle Teijon telakalle, mutta Vientitakuulaitos ei suostunut siirtämään lupaamiaan rahoitussopimuksia Teijolle. - Näin tuhottiin kaikkien aikojen suurin kalastusaluskauppa suuryhtiöiden toimesta.

Kaupan epäonnistuminen harmitti myös El Bekriä niin paljon, että hän oli selvittänyt Ben-Amorin avulla, kuka Valmetia johtaa. Kuultuaan johtajan olevan Olavi J. Mattila, tämä oli luullut, että he ovat sukulaisia Timo Mattilan kanssa. El Bekrin jatkokysymys oli: osaako Mattila kalastaa? Hän jatkoi, että hän vakuuttui Himangalla kahtena kesänä, että Ylitalo osaa.

Järvsaar-troolari

Ajellessamme sittemmin Timo Mattilan omistamalla "Mersulla" Vuosaareen Valmetin telakalle katsomaan konkurssiin ajatuneen Erik Liljebergin omistamaa Järvsaar-troolaria, kysyin Timolta onko tässä hänen autossaan se uusi viisireikäinen moottori. Mattila vastasi, että hän ei tiedä, mutta ilmeisesti se on semmoinen, jota tarkoitan.

Olimme Francoisen kanssa löytäneet sittemmin troolarille ostajan Afrikasta. AP:n konepajan johdossa ollut Palosaari ymmärsi, että troolialusten tarve kasvaa ja metalliala saa siitä osuutensa. Valmetin koeajomiehistö siirsi Järvsaaren Kokkolaan. Täällä siihen piti tehdä muutamia muutoksia, jotta se sopii Afrikan rannikolle kurenuottakalastukseen. Palveluksessamme oli tuolloin nuori insinööri Jukka Ihalainen. Hän osallistui aluksen muutossuunnitteluun, mutta syistä, joita en täysin tunne, ne jäivät keskeneräisiksi. - Todennäköinen syy selvisi, kun Timo Mattila ei suostunut maksamaan Jukan palkkakustannuksia.

Aluksen jäätyä Kokkolaan AP:n johto käytti sitä edustuskäyttöön ja vei asiakkaita risteilylle Kok-kolan edustalle. Henkilökunta piti huolen, ettei kenenkään suuta kuivannut. - Palattuamme risteilyltä AP:n perustaja Timon isä Esko Mattila tarjosi illan Kokkolan Surahuoneella. Illan jälkeen istuimme Eskon kanssa kahden kesäyötä Suntin rantapenkillä. Esko kiitti minua ja esitti vakaan pyynnön, että yritetään Alpo yhdessä saada Timostakin mies.

Autonostureiden aika alkoi ja AP:n konepajalle hankittiin myös nostureita. Niitä taisi olla jo lähemmäs 20, kun AP:n konepaja ajautui konkurssiin. Isä tiesi poikansa kyvyt. En ihmettele, miksi isän luoma maineikas ja vakavarainen AP:n konepaja meni nurin Timo Mattilan ohjauksessa.