Oliko hallinto asiattomasti asialla?

Perustimme Kalervo Savolaisen ja Reijo Mäki-Uuron kanssa Oikeustaistelijat-nimisen yhdistyksen. Sen tarkoituksena oli saada pienyrittäjille ym. kansalaisille lainopillista apua, kun nämä ovat joutu-neet viranomaisten mielivallan uhreiksi. Seuratessani tiedotusvälineiden uutisoimia tapahtumia, joissa viranomaiset olivat lipsuneet kaidalta tieltä tutustuin mm. Vilppulassa toimineen Pohjan Sa-han omistajien kokemiin vaikeuksiin.

Kuultuani johtaja Pertti Korppoolta heidän asiastaan lähemmin pidin häneen yhteyttä. Aloin ymmärtää, kuinka suuresta asiasta oli kyse. Tapaus kiinnosti niin paljon, että pyysin Korppoolta tietooni käräjien istuntopäivän mennäkseni seuraamaan sahalaitoksen kaappausta koskevaa oikeudenkäyntiä. Pyysin mukaani siilinjärveläisen, kaltoin kohdellun yrittäjän Kalervo Savolaisen, joka tuli Mänttään kuuntelemaan jutun oikeuskäsittelyä. Ylen toimittaja Tapani Lausti oli seuraamassa oikeudenkäyntiä.

Korppoon veljeksiltä oli kaapattu Euroopan suurin ja nykyaikaisin yksityisessä omistuksessa ollut sahalaitos. Uuden sahalaitoksen vuosituotanto oli n. 360 000 m3 valmista sahatavaraa, mutta ilman lisäinvestointeja kapasiteetti oli nostettavissa 600 000 m3:n tuotantoon. Oikeuskäsittelyn aikana tutustuin Korppoon oikeudenkäyntiavustajaan asianajaja Risto Kyytiseen, helsinkiläiseen jämäkäntuntuiseen mieheen.

Sahan rakentamista rahoittanut pankki vaati sahan johtajan vaihtoa sillä perusteella, että merkono-mikoulutuksen omaavan Pertti Korppoon pätevyys ei riittäisi suuren sahan johtajaksi. Pankin suos-tumuksella viranomaiset lähtivät mukaan toimiin, joilla saha kaapattiin Metsäliitto-konserniin kuuluneen Finnforestin omistukseen.

Savolaisen veljekset olivat omistaneet Siilinjärvellä Ertokate-nimisen katemateriaaleja valmistaneen tehtaan. Sen kaatoi Siilinjärven naispuolinen verojohtaja. Kalervon kertoman mukaan verojohtajan ollessa vieraana saunomassa ja uimassa heidän kotonaan tämä oli halunnut pikku konjakeissa Kalervolta "palvelusta". Kalervo oli kieltäytynyt perustellen sillä, että hän oli luvannut vaimolleen uskollisuutta papin ja seurakunnan edessä - aina kuolemaansa saakka. Verojohtaja oli todennut, että kieltäytyminen tuli kaverille kalliiksi. Verottaja kaatoi Ertokatteen. Yhtenä Oikeusturva ry:n perustajista Kalervo oli kiinnostunut seuraamaan vaikeuksiin joutuneiden yrittäjien oikeusturvan toteutumista.

Korppoon oikeudenkäynnissä kuultiin todistajana poliisiopiston johtoon kuuluvaa poliisia. Korppoo ja Kyytinen olivat monista poliisitodistajan kertomuksen kohdista eri mieltä, miten edellisen istunnon todistuslausuntoja oli kirjattu oikeudenkäyntipöytäkirjaan. Asianajaja Kyytinen pyysi meidät Korppoon oikeudenkäyntiä seuranneet, seuraavaan oikeudenkäyntiin todistamaan, mitä olimme kuulleet ja miten poliisiopiston todistajan lausunnot oli kirjattu oikeuden pöytäkirjaan. Molempien muistikuvat tukivat Kyytisen ja Korppoon käsitystä siitä, etteivät pöytäkirjan kirjaukset ja poliisin kertomus vastanneet oikeudenkäynnin kulkua.

Virkarikosoikeudenkäynti Kokkolassa

Pohjan Sahan oikeudenkäynnissä Kyytisestä minulle syntyi mielikuva älykkäästä ja jämäkästä miehestä. Sen perusteella pyysin häntä Kokkolan raastuvanoikeuteen, missä olin nostanut kanteen virkarikoksista verotarkastajia kohtaan pohdittuamme asianajajan kanssa asiaa pitkään joka kantilta. Samassa yhteydessä sovimme asianajopalkkion eikä siitä keskusteltu sen enempää ennen oikeuden istuntoja eikä heti niiden jälkeenkään. Molemmat olivat suullisia sopimuksia.

Oikeuskäsittely

Aamulla oikeudenkäynnin alettua avustaja Kyytinen eteni kirjanpidon tosite tositteelta kertoen, mitä tosite näytti ja mitä verotarkastajat ja poliisi apuna olivat niistä merkinneet asiakirjoihinsa. Lopuksi hän antoi koko nipun oikeuden puheenjohtajalle. Puheenjohtaja ei ottanut tositteita pöytäkirja-aineistoon, vaan vilkaistuaan niitä palautti ne asianajaja Kyytiselle.

Tarkastuskertomukseen oli merkitty 207 tositteen sisältöä muuksi, mitä ne näyttivät. Tuomioistuin alkoi käsittääkseni suojella verotarkastajia ja poliisia eikä se kelpuuttanut tositteita todistusaineistoon. Tarkastuksen olivat tehneet verotarkastajat Matti Puska, Esko Kujamäki ja Sulo Saarela sekä jatkossa poliisi Jarl Sjövall. (Viimemainittu oli syntynyt 24.7.43 ja kuoli 15.4.25.) - Virkakoneisto suojeli itseään salatessaan tositteiden sisällön ylemmiltä oikeusasteilta. Kun tärkein todistusaineisto salattiin, niin varmistettiin, ettei oikeusmurha paljastu.

Tarkastajien verotarkastuksen tehtävänasetteluhan oli se, että he vertaavat tuolloisen liiketoiminnan osa-alueen eli moottorikaupan moottoreiden ostokappaleet myyntikappaleisiin. Moottoreiden ostotositteet olivat pääosin maahantuojien toimittamien moottoreiden kauppalaskuja. Mm. yksikin Maritimin ostolasku, jossa oli useita moottoreita, oli jätetty kokonaan huomioimatta tarkastusasiakirjan mukaan. Toisessa ketjussa BMW-moottorin veloituslasku ja saman moottorin palautuksen (vian vuoksi) hyvityslasku olivat kirjanpidossa. Tarkastajat huomioivat veloituslaskun, mutta eivät hyvityslaskua! Jokainen voi tällöin kysyä: missä on ostetun tuotteen tai yksikön myyntitosite tms. Sen todentamisen tarkastus peitti jättämällä yksiselitteisen hyvityslaskun pois asiakirjoistaan.

Mistähän tarkastajat tiesivät tai osasivat edes epäillä, että moottoreita olisi ostettu ja myyty ja millä tavalla, kun sekä kirjanpidon osto- että myyntikappaleitakin oli jätetty heidän seurannassaan ja vertailussaan kokonaan huomioimatta? - Niinpä he väittivätkin oikopäätä ostoja ja myyntejä puuttuvan kirjanpidosta ja siis edellä selostetun perusteella asiattomasti ja perusteitta. Mitään talouden seurantaa he eivät tehneet eli sitä, miten tulonmuodostus oli liiketoimista syntynyt ja sitä kautta verovelvollisen verotettava tulo. - Viranomaiset olivat sortuneet harhauttamiseen, jonka selvittämistä, kappaleiden kohdentamista ja oikaisemista he vaativat verovelvolliselta, mikä olisi ollut valtava tehtävä, kun huomio tarkastuksen vääristävät havainnot.

Muutamia esimerkkejä tositteiden käsittelystä tarkastuksissa: 15 markan postimerkkiostokuitti oli muutettu kertomukseen tositteeksi, jolla olisi saatu maksu meridieselistä, 16.250 markkaa. Helsingin autopaikoituksen 35 markan maksukuitti oli merkitty verotarkastusasiakirjaan ennakkomaksuksi Perkins-moottorista, 22 000 markkaa. - Eihän "oikeusvaltion" tuomioistuin voi jättää oikeudenkäyntiaineistoon liitettäväksi kiistattomia näyttöjä viranomaisten tekemistä vääristä merkinnöistä.

Kokkolan raastuvanoikeuden päätöksen jälkeen kaikki oikeudelle valitsemamme tositeaineisto jäi asianajaja Kyytisen haltuun. Noista tositteista oli tietenkin jätetty itsellekin kopiot kirjanpitoon. Kun tositteita ei otettu asiakirja-aineistoon, emme voineet luottaa raastuvanoikeuden vilpittömyyteen eikä varsinkaan pätevyyteen taloushallintoon liittyvissä asioissa.

Valitimme Kokkolan raastuvanoikeuden päätöksestä Vaasan hovioikeuteen ja edelleen sen päätök-sestä haimme muutoksenhakulupaa korkeimmasta oikeudesta. Prosessi kesti pitkään. Kun muutok-senhakulupaa ei tullut, olimme todella pettyneitä ja väsyneitä vuosikausien painamiseen. Töihinkin olisi pitänyt jaksaa paneutua ja kehittää uusia venemalleja, mutta voimat loppuivat ja varallisuus oli kädestä suuhun. Hermopaine oli kova ja se aiheutti minulle vuosia kestäneet voimakkaat vatsakivut. - Tuosta muistuivatkin vielä mieleen massiiviset "poliisiverotarkastukset". Useiden poliisien ja tarkastajien tehdessä kotietsintää vaimoa ei päästetty yksin vessaan ja poliisi piti jalkaansa ovenraossa. Samaan aikaan kuusi poliisia oli Indolan teollisuusalueen hallillamme - en vieläkään tiedä, mitä etsimässä.

Viranomaiset kyllä löysivät jotakin. Vaimo oli ystävineen ommellut talkoina mustille A4-kokoisille pahvialustoille Koreasta näytteinä tulleita muodinmukaisia muovikoruja. Ne olivat saunan lauteilla. Yksi viranomaisista huusi, että nyt ne löytyivät: "Täällä ne on, pojat!". He toimittivat muovikorut Helsinkiin rikoslaboratorioon tutkittaviksi. Aikojen päästä poliisiauto ajoi pihaan ja kannuslainen poliisi avasi oven pannen sen tuulihakaan ja heitti laukun tai pussin myymälämme lattialle sanoen, että tässä ovat kultakorusi. - Kultaa ei löytynyt eikä kultakaivostakaan!

Kun Suomen oikeusasteet oli käyty läpi, avautui tie Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen Stras-burgiin. Pyysin Kyytiseltä hänelle jääneen tositeaineiston, kun avustajamme varatuomari Anne Nikula halusi juuri tuon aineiston, joka ei kelvannut Kokkolan raastuvanoikeuden oikeu-denkäyntiaineistoon. Kyytinen ilmoitti puhelimessa, että hänen haltuunsa jäänyt aineisto oli kadonnut muuton yhteydessä. Miten juuri meidän aineistomme ja näyttömme? Selitys ei mennyt läpi. Ehkä hän ei muistanut, että meillä oli kaikesta näytöstä kopiot. - Tästä alkoi selvitä syy, miksi Kokkolan raastuvanoikeus ei ottanut tositteita asiakirjavihkoon, sillä arkistoituina ne olisivat löytyneet myöhempää käyttöä varten.

• Ts. heräsi epäily, että Kokkolan raastuvanoikeus oli saanut "ohjeen" siitä, mikä on oikeudenkäynnin lopputulos. Oliko avustajani saatu samaan porukkaan? Tuohon johtopää-tökseen tuli myös ministeri Heimo Linna käydessämme veroministeri Pekka Vennamon luona. Istuessamme autossa Eduskuntatalon edessä Heimo totesi, että Vennamoahan oli informoitu etukäteen, kun hän tiesi kaiken asiasta.

Toisaalta tositeaineiston häviäminen on ymmärrettävä, sillä verotarkastajat ja poliisi olivat merkinneet väärin 207 tositteen sisältöä verotarkastusasiakirjoihinsa. Mikä maine Strasburgissa olisi syntynyt oikeusvaltio Suomen hallinnolle ja oikeuslaitokselle, kun olisi voitu todeta, että kirjanpidon tositteiden muuksi vääntäminen on keino rangaista yrittäjää.

Lopulta verotarkastus ei mennyt asialliseen tai tavanomaiseen päätökseen, kun emme koskaan lähteneet korjaamaan ja oikomaan tarkastajien merkintöjä.

Alpo Ylitalo